Rikosoikeudellisen vastuun käsitteellä tarkoitetaanhenkilön rankaiseminen lainvastaisesta toiminnasta, joka aiheuttaa vaaran yhteiskunnan elämälle tai terveydelle, sekä muusta voimassa olevan lainsäädännön vastaisesta väärinkäytöksestä.
Rikosoikeudellinen vastuu on käsite, jota oikeusviranomaiset käyttävät ja toteuttavat käytännössä ja kansallisella tasolla. Tätä termiä voidaan pitää yhdessä kolmesta päämuodosta:
- Vastuu syytteen, rangaistuksen ja seurauksena rikosrekisterin muodossa.
- Tuomion ja koeajan muodossa.
- Alaikäisillesuunniteltu koulutustyö, joka on pakollinen ja korvaa rikosrekisterin. Näin ollen lapsi rangaistaan lainvastaisesta toiminnasta, mutta hänet ei aseteta vankilaan.
Rikosoikeudellisen vastuun käsite ja perustajoka perustuu tekoon, jonka olemusta pidetään laittomana. Eli rikoslaki sisältää artiklan, jolla kielletään teko. Jotta tapaus voidaan lähettää tuomioistuimeen, tutkijan on ilmoitettava corpus delicti, mikä vahvistaa epäillyn syyttämisen olemassaolon. Teos on joukko merkkejä, jotka ovat sekä subjektiivisia että objektiivisia, ja joiden ansiosta teko voidaan virallisesti katsoa johtuvan toiminnasta, joka loukkaa yleistä järjestystä tai uhkaa kansalaisten elämää ja terveyttä.
Joten näinä ominaisuuksina voidaan erottaa neljä pääelementtiä:
- Esine on se arvo tai aineellinen hyödyke, johon täydellinen toiminta vaikuttaa. Oletetaan, että tekon tulos voi olla omaisuusvahinkoja tai muuta sabotaasia.
- Objektiivinen puoli säädetään erityisestä teosta, joka kykeneevahingoittaa yhteiskuntaa tai tiettyä henkilöä. Rikosoikeudellisen vastuun käsitteessä tarkastellaan tosiasian olemassaolon syitä, seurauksia, joihin sen toteutuminen on johtanut, ja tapoja kommunikoida näiden käsitteiden välillä. Esimerkkinä voimme mainita rikoksen tekomenetelmän, keinot, rikoksen välineen ja niin edelleen.
- Aiheen mukaan on luonnollinen henkilö, jolla on terve mieli ja joka on saavuttanut tietyn iän, josta tulee vastuu omasta toiminnastaan.
- Subjektiivinen puoli sisältää kaikki psykologiset tekijät, jotkavaikutti rikoksen vakavuuteen. Nämä merkit viittaavat tiettyyn motiiviin, alustavaan tarkoitukseen. Lisäksi tutkijan on selvitettävä, mihin tarkoitukseen teko tehtiin, sekä onko syytä pitää henkilöä psykologisesti epävakaana, toisin sanoen onko kannattavaa suorittaa tutkimus.
Rikosvastuun käsite ilmaistaan kahdessa muodossa:
- Toimia.
- Toimettomuus.
Ensimmäinen tarkoittaa varsinaisen teon tekemistä,lain vastainen ja edellyttää asianmukaista rangaistusta. Toimettomuus voi olla myös rangaistavaa, koska on tilanteita, joissa jokin apu tai muu toiminta on äärimmäisen välttämätöntä. Silloin tosiseikkojen puuttuminen voi toimia syytteeseenpanon perustana.
Siten rikosoikeudellisen vastuun käsiteedustaa paitsi oikeusviranomaisen velvollisuutta rangaista henkilöä laittomien tekojen tekemisestä, myös mahdollisuutta palauttaa oikeudenmukaisuus syytettyä henkilöä syyttäessä. Lainsäädäntöhaara perustettiin suojelemaan kaikkien maan kansalaisten ja ulkomaisen valtion oikeuksia. Lainvalvontaviranomaisten tulisi ymmärtää rikoksentekijän käyttäytyminen, hänen emotionaalinen tilansa kerrallaan, jotta tarvittavat varotoimet voidaan toteuttaa ajoissa.
