Nykyajan sosiologia sisältää moniatiedekoulut ja yksittäiset opit, joista kukin selittää omalla tavallaan sosiologian tutkimuksen olemuksen, ja sosiologian määritelmiä on myös melko paljon nykyisessä vaiheessa. Yleisimpiä määritelmiä ovat ”tiede sosiaalisten prosessien ja sosiaalisten yhteisöjen kulkua ja kehitystä koskevista laeista, ihmisten ja yhteiskunnan välisten suhteiden mekanismista”, “tiede yhteiskunnan muodostumista, kehitystä ja olemassaoloa koskevista laeista ja sosiaalisista suhteista”.
Nykyisosiologia kutsuu yhteiskuntaa tai yksilöäsosiaaliset ilmiöt. Samanaikaisesti sosiologia ei tutki vain itse ilmiöitä, vaan niiden yleisimpiä ominaisuuksia, joita muut yhteiskuntatieteet (historia, filosofia, psykologia, poliittinen taloustiede ja lakiteoria) eivät ota huomioon.
Tältä osin voimme päätellä, että moderni sosiologia On erillinen tiede sosiaalisten ilmiöiden yleisistä laeista ja niiden yleisistä ominaisuuksista. Tutkimuksessa sosiologia ei vain vedota empiiriseen kokemukseen, vaan myös teoreettisesti yleistää sen.
Sosiologia ei ole vain ihminen yleensä, vaantutkii koko olemassaolonsa maailmaa, johon sisältyy sosiaalinen ympäristö, yhteisö, johon hän kuuluu, sosiaaliset yhteydet, elämäntapa, sosiaaliset toimet. Sosiologia näkee maailman systeeminä. Hän näkee tällaisen järjestelmän paitsi toimivan ja kehittyvänä, myös kriisitilanteessa. Moderni sosiologia pyrkii selvittämään kriisin syitä ja yrittämään löytää mahdollisia tapoja siitä päästä eroon, joka on yhteiskunnalle vähiten tuskallinen ja lupaavin.
Nykyaikaisen tieteen piirteet ovat, joita hän yrittää ratkaista enitennykypäivän akuutti ongelma on ihmiskunnan selviytyminen mahdollisuudesta jatkaa sivilisaation uudistamista ja nostaa sitä suhteiden kehittyneemmälle tasolle. Sosiologia etsii ratkaisua näihin ongelmiin paitsi globaalilla tasolla myös yksittäisten sosiaalisten yhteisöjen, sosiaalisten instituutioiden tasolla tutkimalla yksilöiden sosiaalista käyttäytymistä. Tämä tiede tutkii ihmisyhteiskuntien ja -yhteisöjen muodostumisen, asteittaisen kehityksen ja todellisen toiminnan vaiheita. Samalla hän etsii ilmiöiden ydintä ja syitä syvissä sosiaalisissa prosesseissa, yksilöiden ja yhteisöjen välisissä suhteissa.
Moderni sosiologian suunta eroavat kahdesta kriteeristä. Kaikki nykyaikaisen sosiologisen tieteen koulut ovat jaettu kahteen ryhmään. se mikrosociologiset ja makrosotsiologiset teoriat.
Jälkimmäisessä ryhmässä vaikuttavimmat ovat sosiaalisen konfliktin ja rakenteellisen funktionalismin teoriat. Kaikki koulut perustuvat nykyaikaisen tieteen saavutuksiin.
Talcott löysi rakenteellisen funktionalismin perusteetParsons ehdotti yhteiskunnan tarkastelemista järjestelmäksi, joka koostuu toiminnallisesti toisiinsa liittyvistä elementeistä. Hän viittasi sellaisiin elementteihin kuin yksilöihin, ryhmiin, ryhmiin ja muihin yhteisöihin, joiden välillä on suhde. Tässä teoriassa painotetaan sosiaalisten järjestelmien vakautta ja niiden kehityksen evoluutiomuotoja.
Sosiaalisen konfliktin teoria (konfliktologinensosiologian suunta) on kehittynyt vastakohtana rakenteelliselle funktionalismille. Tämän trendi tunnetuimpia edustajia ovat L. Coser ja R. Darendorf.
Coser on kirjoittanut teorianpositiivinen ja toiminnallinen konflikti, jossa väitetään, että sosiaalisen järjestelmän vakaus edellyttää pakollista eturyhmää, joka ilmenee sosiaalisissa törmäyksissä. Dahrendorf kehitti konfliktimallin käsitteen yhteiskunnan kehittämiseksi. Hänen teoriansa tärkeimmät postulaatit ovat seuraavat: yhteiskunta on jatkuvassa muutosprosessissa, konfliktit ovat siinä väistämättömiä, kaikki yhteiskunnan yksittäiset elementit vaikuttavat sen muutoksiin ja integraatioon, yhteiskunnassa jotkut jäsenet hallitsevat aina muita.
Mikrosociologiset teoriat keskittyvättutkitaan yksilöiden käyttäytymistä sosiaalisissa suhteissaan. Mikrosociologian pääteorioita ovat fenomenologia, symbolinen vuorovaikutteisuus, sosiaalisen vaihdon teoria, etnomethodologia.
Symbolinen vuorovaikutus (George Herbert Mead)toteaa, että ihmiset käyttävät symbolisia merkityksiä, jotka on tulkittava. Fenomenologia (Alfred Schütz) tutkii sosiaalista todellisuutta tutkimalla yksilöiden jokapäiväistä elämää. Etnometodologia (Harold Garfinkel) pitää todellisuutta ihmisten tulkitsevan toiminnan tuloksena. Sosiaalinen vaihtoteoria (George Homans) perustuu käyttäytymisen periaatteisiin selittääksemme sosiaalisia prosesseja.
