Yhteiskunta, jossa elämme, synnyttää moniakysymyksiä elämän merkityksestä, syistä tiettyjen sosiaalisen elämän suhteiden ja ilmiöiden syntymiseen. Sosiologia tieteenä yhteiskunnasta, sen kehityksen laeista, sosiaalisista suhteista ja sosiaalisista instituutioista kerää filosofien, poliitikkojen, opettajien, luonnontieteilijöiden, kirjailijoiden ja muiden tieteellisen tiedon edustajien ajatuksia ja ideoita.
Sosiologia tieteenä on erilainen kuin muutyhteiskuntatieteet soveltamalla tieteellisiä menetelmiä yhteiskunnan tutkimiseen, sosiologisen tutkimuksen merkittävä käytännöllinen käyttö yhteiskunnan toiminnassa.
Venäjällä suoraan sosiologisia teorioitaalkoi muodostua 1800-luvun puolivälistä. Sosiologia tieteenä kehittyy eri suuntiin, jotka muodostavat tiedekoulut. Kun analysoidaan yhteiskunnan historiaa, rakennetta, sosiaalisten suhteiden kehittymisen erityispiirteitä, sosiologit valitsevat erilaisia yleisiä tieteellisiä lähestymistapoja: demografiset, psykologiset, ryhmät, kulturologiset ja muut.
On huomattava, että koko ajanVenäjän sosiologian kehitysjakso, länsimaisten sosiologien teokset vaikuttivat suuresti sosiologisten käsitteiden ja teorioiden muodostumiseen. Näihin kuuluu sosiologian perustaja O. Comte, joka ehdotti termiä "sosiologia", käsite "järjestelmä", perusteli historiallisen kehityksen vaiheet. Vähintään vaikutusvaltainen Venäjän sosiologiaan olivat E. Durkheimin ja M. Weberin ideat. Ja Karl Marxin teoksista on tullut perustavanlaatuisia Venäjän poliittiselle ideologialle lähes seitsemänkymmenen vuoden historiallisen ajanjakson aikana. Voimme kuitenkin puhua venäläisen ja länsimaisen sosiologian keskinäisestä vaikutuksesta. Venäläiset sosiologit N.Ya. Danilevsky, N.K. Mikhailovsky, P.L. Lavrov ja V.I. Lenin, G.V. Plekhanov, P.A. Sorokin vaikutti merkittävästi maailman sosiologisen ajattelun kehitykseen.
Yksi yleisimmistä kehitysalueistasosiologia erottaa sosiaalifilosofian. Se perustuu yhteiskunnan kehityksen yleismaailmallisten lakien etsimiseen. Keskeinen ajatus, johon eri suuntausten edustajat (O. Spengler, A. Toynbee, N. Danilevsky, P. Sorokin) puhuivat, on ajatus kulttuurillisista ja historiallisista yhteiskuntatyypeistä, jotka perustuvat eri kansojen kulttuureihin (esimerkiksi Egyptiläinen, babylonialainen, kreikkalais-roomalainen, maya-kulttuuri, venäjän-siperian, slaavilainen, juutalainen ja muut). Jotkut sosiologit ehdottavat eri kulttuureiden pitkän aikavälin rinnakkaiselon mahdottomuutta, jonka pitäisi kehittyä yksilöllistä polkua pitkin.
Toinen sosiologian kehityssuunta - marxismi- yhdistivät itsessään konfliktin teoriat, jotka perustuivat taloudelliseen taisteluun, eri sosiaaliryhmien ideologiseen vastakkainasetteluun. Marxilaisuudella, sellaisena kuin V.I.Lenin ja hänen kannattajansa sen tulkitsivat, oli ratkaiseva rooli Venäjän historiallisessa kehityksessä.
Uusmarxismi on syntynyt länsimaisessa sosiologiassa(Saksa, 1900-luvun 30-luvut). Ihmisen vieraantumisen, ideologian kieltämisen, uusmarxilaisuuden ajatukset modernissa sosiologiassa väittävät ajatuksen mahdottomuudesta eliminoida yhteiskunnallisten ryhmien väliset konfliktit: taistelu vallasta, hengellisestä johtajuudesta, kilpailu tulojen uudelleenjaossa, jotka ovat tärkeimmät syyt yhteiskunnan kehitykseen.
Nykysosiologia tiede on aktiivinenmuodostuu teknokraattisen suunnan puitteissa, joka on varsin suosittu länsimaissa ja kotimaisissa sosiologisissa piireissä. Yksi suuntauksista on modernin sosiologian globalisaatio. Selkeä ero eurooppalaisten ja amerikkalaisten sosiologisen tieteen kehityslinjojen välillä, joka ilmeni 1900-luvun puolivälissä, häviää tänään. Yleiset inhimilliset ongelmat pakottavat sosiologit yhdistämään voimansa. Toisaalta on ilmeistä, että yhteiskunnan kehityksen evoluutio- ja konfliktologiset periaatteet tapahtuvat historiassa. Siksi erilaisten sosiologisten teorioiden integroinnista tulee objektiivinen välttämättömyys sosiologian kehityksessä. Ei ole epäilystäkään siitä, että sosiologian merkitys modernin yhteiskunnan kehitykselle on suuri. Se vaikuttaa yleisen mielipiteen muodostumiseen, poliittiseen päätöksentekoon.
Nykyaikaisen sosiologian rakenteessa sosiologisen tiedon eri haarat kehittyvät aktiivisesti: nuorten sosiologia, organisaatioiden sosiologia, tiedon sosiologia, uskonnon sosiologia ja muut.
