Tavoiteoikeus on normatiivinenjärjestelmä (käyttäytymissäännöt). Tämä järjestelmä tulee suoraan valtion tai suhdetoiminta, joka tunnustetaan sääntelijöiksi näiden tai muiden oikeudellisten kysymysten ratkaisemisessa. Toisin sanoen tavoiteoikeus on edustettuna sellaisten normien joukossa, jotka varmistavat sosiaalisten suhteiden sääntelyn, kuten lainsäätäjien tahdon objektiivinen tulos. Tämä on lisäksi joukko käytännesääntöjä, joiden käyttäminen valtion yhteiskunnallisten suhteiden sääntelyprosessissa määrätään.
"Objektiivisen lain" ja "positiivisen lain" käsitteet ovat synonyymejä. Molemmat termit tarkoittavat valtiolta peräisin olevaa normatiivista järjestelmää.
Todellisuus, objektiivinen lakitoimii laissa ja muissa muodoissa (lähteissä), jotka valtion valta tunnustaa. Normien olemassaololle on tunnusomaista itsenäisyys. Nämä normit toimivat itsenäisesti tietyn aiheen, tietämyksen tai tietämättömyyden vuoksi.
Termin yksityiskohtainen määritelmä annetaan kohdassaoikeudellinen kirjallisuus. Yleisesti hyväksytyn sanamuodon mukaan laki on sääntelyelin, jota käytetään suhdetoiminnassa, muodollisesti määriteltyjen, yleensä sitovien normien järjestelmä. Nämä määräykset ovat valtion vahvistamia tai rangaistavia, ne ilmaisevat tahtonsa ja toimivat myös laillisen tai laittoman käyttäytymisen kriteerinä.
Tämä määritelmä heijastaa oikean suhteenvaltion valtaa. Samaan aikaan valtio toimii pääasiallisena lainsäätäjänä. Se ei ole myöskään ainoa lain soveltamisalaan kuuluva aihe. Tässä tai kyseisessä maassa perustetun lainsäädännön mukaan eri aiheet voivat luoda oikeudellisia normeja. Tältä osin usein positiivisen lain määritelmässä ei suoraan osoiteta vuorovaikutusta valtion kanssa. Samalla sanotaan, että tämä on normatiivinen järjestelmä, joka on kirjattu laeille ja muille lähteille.
Yleensä positiivinen oikeus kutsutaan yksinkertaisesti"oikea": Englannin oikeus, Ukrainan oikeus, Venäjän oikeus ja niin edelleen. Tällöin tarkoitetaan kyseisen maan kaikkia voimassa olevia oikeudellisia normeja. Jos he puhuvat "siviilioikeudesta", "rikosoikeudellisista" jne., Ne tarkoittavat tiettyä laillista haaraa; käytä termejä "vaihtokurssi" tai "patentti" -lainsäädäntö, puhumme tietyn teollisuuden instituutioista.
Normaaleja, jotka ovat peräisin suoraantilaan, käytetään vastaavaa määritelmää. Niitä kutsutaan "oikeudellisiksi normeiksi" tai "oikeussäännöiksi". Monissa maissa nämä normit on vahvistettu lain tai ohjesäännön ja muiden säädösten tekstissä. Siten positiivinen oikeus on "kirjoitettu". Tältä osin asianajajat käyttävät usein näissä maissa termiä "lainsäädäntö" sanan synonyymiksi. Samalla on todettava, että lainsäädäntö on ulkoista lain muotoa. Tämä muoto ei puolestaan ole ainoa, ja muita lähteitä.
On tarpeen erottaa oikea tavoite jasubjektiivinen merkitys. Toisessa tapauk- sessa tarkoitamme tiettyä valtion ja lain tarjoaman käyttäytymisen mahdollisuutta. Tämä mahdollisuus tarkoittaa tiettyä henkilöä - lain kohdetta. Joten esimerkiksi talon omistajalla on mahdollisuus käyttää ja hävittää sitä, eli asua siinä, vuokrata, myydä, lahjoittaa, vaihtaa ja niin edelleen. Samaan aikaan tämä tai se subjektiivinen velvollisuus on tarkoitus. Se syntyy tämän tai tämän mahdollisuuden toteuttamisen mukaisesti.
Subjektiivinen oikeus syntyy positiivisen lain normien perusteella ja siinä määrätään.
