Kun työsopimukset tehdään,vahvistaa työntekijöiden ja työnantajan velvollisuudet ja oikeudet, jokainen työntekijä toivoo suorittavansa työtehtävänsä ilmoitettuna ajankohtana, toivoen viettävänsä vapaa-aikaa keskittyen henkilökohtaisiin tarpeisiinsa. Koska työnantaja pyrkii usein päinvastaiseen tulokseen, valtio päätti ratkaista mahdolliset ongelmat työlainsäädännön avulla ilmoittamalla työajan normit. Oikeudellisesti oikeudellisen sääntelyn kysymykset muodostivat työlainsäädännön.
Työaikasuhde määrittelee selvästiTyöntekijän vaadittavien työtuntien lukumäärä heijastuu työsopimuksissa, työehtosopimuksissa, sisäisissä työmääräyksissä ja muissa normeissa.
Työsopimus tai paikalliset lait määrää tilikauden: työntekijä laskee asetetun ajan vuoroaikataulun mukaisesti. Kaaviot ovat vastaavasti erilaisia.
Työajan normi ilmoitettuLainsäädännössä säädetään seuraavista aikarekisteröintityypeistä: päivittäinen kirjanpito, viikoittainen kirjanpito ja kokonaislaskenta. Viikkolaskenta on tarkoituksenmukaista, kun laki säätelee suoraan työviikkoa ja asettaa viikoittaisen (tai päivittäisen) työajan. Päivittäisen työn kesto näkyy aikatauluissa ottaen huomioon viikoittain määritelty korko. Yhdistelmälaskenta on tarkoituksenmukaista, kun viikko- tai päivätyöprosenttia ei voida selvästi määrittää (vaihtelee).
Суммированный учет, как правило, предполагает vuorotyö. Siksi vuoroaikataulut on laadittava etukäteen. Laaditut aikataulut saatetaan yrityksessä työskentelevän henkilöstön tietoon vähintään kuukautta ennen niiden toteuttamista. Saman tyyppistä kirjanpitoa käytetään vuorotyössä, vesi- tai rautatiehenkilöstölle sekä jatkuvasti toimiville organisaatioille.
Tuloksena oleva käsittely (tai päinvastoin,puutteet) säännellään tietyllä tilikaudella, eikä niitä voida korvata vähentämällä muita vuoroja tai tarjoamalla erilliset vapaapäivät (lepoajat) muiden aikataulujen mukaisesti (usein työnantajat kuitenkin silti tekevät tällaisia rikkomuksia).
Käsittely on ylitöitä.Jos työn todellinen kesto ei vastaa suunniteltua vuoroaikataulua, joidenkin päivien käsittely korvataan vähentämällä muita päiviä ja päinvastoin, mutta vain tilikauden sisällä. Kuukausittaisen kokonaistyöstandardin tulisi pysyä ennallaan.
Yhteenvetona aikatyötietueilla vuoroaikataulua ei voida tarkistaa.
Kun rakennat lomakierrosaikataulua(vuosittainen, ylimääräinen) ei oteta huomioon. Jos työntekijän työskentelemien työtuntien kokonaismäärä laskenta-ajan alusta irtisanomiseen ylittää tietyn ajanjakson aikaisemmin vahvistetun työajan vakioajan, työstö on tunnistettava ylityöhön ja maksettava ylimääräinen.
Kuukausittainen työaika tietyillejaksot olisi laskettava viiden päivän työviikon aikataulun mukaan yhdessä vapaapäivien kanssa ja perustuen työaikaan, joka on kahdeksan tuntia normaalina päivänä ja seitsemän tuntia lomaa edeltävänä päivänä, jonka työviikko on neljäkymmentä tuntia. Jos työviikko on yleensä enintään 40 tuntia ja viisi päivää, työaikaa ei pitäisi lyhentää.
Esimerkiksi tammikuun 2013 työajan laskeminen:
- kalenteripäiviä - yhteensä 31;
- työpäivät - vain 17;
- viikonloput - vain 14 (lomat mukaan lukien).
Tammikuun työajan normi:
1) 136 tuntia (jos 40 tuntia työviikolla);
2) 122,4 tuntia (jos 36 tuntia työviikolla);
3) 81,6 tuntia (jos 24 tuntia työviikolla).
