Verolaskenta on yleistystoimintaatiedot ensisijaisesta dokumentaatiosta. Tietojen ryhmittely tapahtuu verolain säännösten mukaisesti. Maksajat kehittävät itsenäisesti verokirjanpidon järjestelmän. Toiminnan päätarkoituksena on määrittää pakollisten budjettimaksujen perusta.
Käyttäjäryhmät
Verokirjanpidon tarkoituksen määrittelevät asianosaiset.aiheita. Tiedonkäyttäjät jaetaan kahteen luokkaan: ulkoisiin ja sisäisiin. Viimeisenä puhuu yrityksen hallinto. Sisäisille käyttäjille verokirjanpito on tiedonlähde ei-tuotantokustannuksista. Näitä kustannuksia ei verolain säännösten mukaisesti oteta huomioon perustetta laskettaessa. Näitä ovat erityisesti henkilöstölle tai johdon työntekijöille maksettavien erilaisten palkkioiden kustannukset, lukuun ottamatta sopimuksessa määrättyä palkkiota, sekä aineellisen avun määrä. Kustannuksia vähentämällä voidaan optimoida verotettavaa tuloa verokirjanpidossa. Ulkopuolisia käyttäjiä ovat ennen kaikkea valvontarakenteet ja verolain säännösten soveltamiseen liittyvät konsultit. Veroviranomaiset arvioivat perusteen muodostumisen, laskelmien oikeellisuuden ja valvovat laskennallisten maksujen tuloa talousarvioon. Konsultit antavat suosituksia vähennysten minimoimiseksi, määrittävät yrityksen talouspolitiikan suunnan.
tehtävät
Käyttäjien edut huomioon ottaen on huomioitava useita tehtäviä, joiden toteuttaminen varmistetaan verokirjanpidolla. Se:
- Luotettavan ja täydellisen tiedon muodostaminen maksajan tulojen ja kulujen määrästä, jonka perusteella määritetään raportointikauden pakollisten vähennysten peruste.
- Tietojen tarjoaminen ulkoisille ja sisäisille käyttäjille, jotta he voivat valvoa laskennan oikeellisuutta, oikea-aikaisuutta ja summien maksua budjettiin.
- Tietojen vastaanotto yrityksen hallinnolta, mikä mahdollistaa maksujen optimoinnin ja riskien minimoimisen.
Tiedon yleistyksen erityispiirteet
Keinona toteuttaa edellä mainittutehtävät on tietojen ryhmittely ensisijaisesta dokumentaatiosta. Kirjanpito ja verotus ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Samaan aikaan nämä järjestelmät toteuttavat erilaisia tehtäviä. Erityisesti verokirjanpito organisaatiossa sisältää vain tiedon yleistämistä. Tiedonkeruu tapahtuu perusasiakirjoilla. Organisaation verokirjanpidon tulee heijastaa:
- Järjestys, jossa tulot ja menot muodostuvat.
- Säännöt kuluvan kauden verotuksessa huomioon otettavien kulujen osuuden määrittämisestä.
- Jäljelle jäävien kustannusten määrä, jotka siirretään seuraavalle ajanjaksolle.
- Säännöt muodostettujen varausten määrän muodostamiseksi.
- Maksurästien määrä talousarvion kanssa suoritetuista maksuista.
Verokirjanpitotietoja ei näytetä kirjanpitotileillä. Tämä säännös on kirjattu verolain 314 §:ään. Verokirjanpidon tietojen vahvistus suoritetaan:
- Ensisijainen dokumentaatio. Se sisältää muun muassa kirjanpitäjän todistuksen.
- Analyyttiset rekisterit.
- Veropohjan laskeminen.
Esineet
Verolaskenta on yleistämistä ja vertailuatiedot yrityksen tuloista ja kuluista tappion ja voiton määrittämiseksi. Jälkimmäinen on verolain 247 §:n mukaisesti saatujen varojen määrä vähennettynä kustannusten määrällä. Verokirjanpidon kulut jaetaan tilikaudella huomioituihin ja seuraavalle tilikaudelle siirrettäviin. Yksi keskeisistä tehtävistä on määrittää pakollisten maksujen määrä ja voiton vähennysrästien määrä tiettynä päivänä. Kirjanpidon kohteena on organisaation ei-tuotanto- ja tuotantotoiminta, jonka toteuttamisessa sillä on verovelvollisuus.
periaatteet
Kirjanpito perustuu seuraaviin avainkohtiin:
- Rahallinen ulottuvuus.
- Kiinteistöjen eristäminen.
- Liiketoiminnan jatkuvuus.
- Talouselämän tosiasioiden ajallinen varmuus.
- Verolain sääntöjen ja normien johdonmukaisuus.
- Kustannusten ja tuottojen yhdenmukainen kirjaaminen.
Rahallinen ulottuvuus
Verolain 249 §:n mukaisesti myyntitulotmääräytyy kaikille myydyistä tuotteista tai omistusoikeuksista suoritettaviin maksuihin liittyville kuiteille, jotka ilmaistaan luonnollisina tai käteisenä. Art. Koodin 252 §:stä seuraa, että perustelluilla kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka ovat taloudellisesti perusteltuja. Lisäksi heidän arvionsa olisi esitettävä rahallisesti. Tulot, joiden arvo on laskettu valuuttamääräisenä, kirjataan yhdessä tulojen kanssa, joiden määrä näkyy ruplissa. Tässä tapauksessa ensimmäiset lasketaan uudelleen keskuspankin kurssilla.
Kiinteistöjen eristäminen
Sisällä oleva aineellinen omaisuusyrityksen omaisuutta tulee käsitellä erillään muille henkilöille kuuluvista, mutta tässä organisaatiossa sijaitsevista esineistä. Verolaissa tämä periaate on ilmoitettu poistojen kohteena olevan omaisuuden osalta. Ne katsotaan aineellisiksi arvoiksi, henkisen työn tuotteiksi ja muihin yrityksen omistamiin esineisiin.
Liiketoiminnan jatkuvuus
Verokirjanpito on pidettävä koko ajanyrityksen olemassaoloaika sen rekisteröintipäivästä selvitystilaan/saneeraukseen. Tätä periaatetta käytetään kiinteistön poistojen laskentamenettelyssä. Vastaavien määrien kertyminen suoritetaan yksinomaan yrityksen toiminta-aikana ja lopetetaan toiminnan päättyessä.
Tosiasioiden ajallinen varmuus
Art.271 Verotunnustulot kirjataan vain sillä raportointikaudella, jonka aikana ne syntyvät. Tässä tapauksessa varojen, omistusoikeuksien ja aineellisten arvojen todellisella vastaanottamisella ei ole merkitystä. Verolain 272 §:n mukaan kulut, jotka on hyväksytty verotukseen, kirjataan sellaisiksi sillä tilikaudella, jota ne koskevat. Tässä tapauksessa varsinaisen varojen maksamisen tai muussa muodossa suoritetun maksun ajankohdalla ei ole merkitystä.
Muut periaatteet
Verolain 313 § sisältää säännöksenjonka kanssa maksaja on velvollinen soveltamaan johdonmukaisesti verolainsäädännön sääntöjä ja määräyksiä kaudesta toiseen. Tämä periaate koskee kaikkia kohteita, joiden tiedot yleistyvät veropohjaksi. Perustamissopimuksen 271 ja 272 artiklassa määritellään kustannusten ja tulojen tasapuolinen tunnustaminen. Tämä periaate edellyttää, että kulut näkyvät samalla ajanjaksolla kuin tulot, joita varten ne on tehty.
Kirjanpito ja verotus
Tietojen keräämis- ja yhteenvetojärjestelmän muodostaminenveropohjaa määritettäessä taloudellisen yksikön on otettava huomioon useita vaatimuksia. Verokirjanpito tulee järjestää siten, että ensisijaisen dokumentaation tiedot tarjoavat mahdollisuuden:
- Pohdi jatkuvasti talouselämän tosiasioita kronologisessa järjestyksessä.
- Tapahtumien systematisointi.
- Voitonvähennysilmoituksen tunnuslukujen muodostaminen.
Toisin kuin kirjanpito, jonka ylläpitosuoritetaan tiukasti PBU:n ja tilikartan mukaan; tiukkoja standardeja ei säädetä verokirjanpidosta. Tältä osin kohde suorittaa tietojen yleistämisen veropohjan määrittämiseksi hänen itsenäisesti kehittämänsä järjestelmän mukaisesti. Veroviranomaiset eivät kuitenkaan voi määrätä pakollisia kaikille yrityksessä käytettäville asiakirjoille.
Raportointimenetelmät
Yritys voi luoda itsenäisenkirjanpitojärjestelmä, joka ei liity kirjanpitoon. Jokainen toimenpide tässä tapauksessa näkyy rekisterissä. Toinen tapa on verokirjanpidon järjestäminen kirjanpitotietojen avulla. Tämä vaihtoehto on vähemmän työvoimavaltainen ja vastaavasti tarkoituksenmukaisempi. Tämä menetelmä on verolain 313 §:n mukainen. Tämä normi määrää, että perusteen laskeminen kunkin raportointikauden lopussa suoritetaan verokirjanpidon tietojen mukaisesti, jos luvussa. Verolain 25 §:ssä säädetään menettelystä, jolla esineitä ja toimintoja koskevat tiedot ryhmitellään ja yleistetään veropohjan muodostamiseksi, mikä poikkeaa kirjanpitosäännöissä vahvistetusta järjestelmästä. Jos määräykset ovat samat, voidaan pakollisten maksuosuuksien määrä laskea talousarvioon käyttämällä perusasiakirjoissa olevia tietoja. Tässä tapauksessa on ensin määriteltävä kohteet, joihin kirjanpidossa sovelletaan samoja ja erilaisia vero- ja kirjanpitosääntöjä. Sitten sinun tulee kehittää menettely, jolla voit käyttää ensisijaisten asiakirjojen tietoja veropohjan muodostamiseen. Lisäksi on tarpeen luoda rekisterilomakkeita verotuksessa kirjanpidollisten kohteiden erottamiseksi.
