Jos tarkastelemme sellaista asiakirjaa kuininvestointisopimuksesta, voidaan todeta, että oikeudellisesta näkökulmasta sillä ei ole määritelmää siviililakissa. Siinä ei yksinkertaisesti ole tällaista käsitettä. Suunnitelman asiakirjoilla on kuitenkin oikeus olla olemassa 421 artiklan mukaisesti, jossa todetaan, että henkilöillä on oikeus tehdä sopimuksia, joista ei ole säädetty säännöstössä ja muissa säännöksissä.
Sijoitussopimus edustaa luonnostaansijoittajan ja muiden henkilöiden välinen sopimus sijoitustoimintaa harjoitettaessa. Lisäksi mitä "sijoituksia" löytyy liittovaltion laista "Sijoitustoiminnasta" (julkaistu vuonna 1999 (25. helmikuuta), rekisteröity numerolla 39). Tämän normatiivisen lain mukaan sijoitukset ovat erilaisia oikeuksia, arvopapereita, rahaa ja muuta omaisuutta, joka sijoitetaan eri kohteisiin voittoa varten.
Koska sijoitussopimus voiEri toimialoilla sovellettaessa sen päättämis- ja toimintamenettelyä ohjaavat lukuisat lisäasiakirjat alueella, jolla on tarkoitus tehdä investointeja. Tämä voi olla esimerkiksi myyntiä, leasingta, julkisia hankintoja, käyttöoikeussopimuksia jne. Koskeva lainsäädäntö.
Sijoitussopimuksen käsite sisältää myössellaisten henkilöiden piirin itsemäärääminen, jotka ovat osapuolina näissä suhteissa. Edellä mainitun sijoitustoimintaa koskevan lain neljännen pykälän mukaan jos sijoitukset tehdään pääomasijoitusten muodossa, hankkeen osallistujat voivat olla suoraan sijoittajia ja asiakkaita sekä urakoitsijoita, loppukäyttäjiä ja muita henkilöitä. Lisäksi pankki-, vakuutus-, sijoitusjärjestöjen ja eri toimittajien läsnäolo näissä suhteissa ei ole poissuljettu.
Yleisin versio tällaisestaAsiakirja on rakennusalan investointisopimus. Näiden suhteiden osapuolet ovat pääsääntöisesti liikemiehiä, joilla on varoja asuntorakentamiseen, sekä paikallisten itsehallintoelinten edustajia, jotka tarjoavat maata kehitykseen. Tällaisten suhteiden lopputulos on rakennetut tilat, joista osa siirretään valtion omistukseen (asuinrakennukset tai esimerkiksi lastentarha), ja osa jää sijoittajan luo ja myydään markkinahintaan. Lisäksi liikkeeseen lasketaan maa-esineitä, jotka olivat ennen sitä vain käyttämättömiä eikä tuottaneet tuloja.
Yhtenäisten standardien puuttumisen vuoksi investoinnitsopimus on kehitetty jokaiselle Venäjän muodostavalle yksikölle erikseen, ja se on melkein aina joukko asiakirjoja, jotka säätelevät sijoitusprosessin kaikkia vaiheita. Mielenkiintoinen piirre tässä toiminnossa on, että se on maksutonta, koska itsehallintoelimillä ei ole siviilivelvoitteita sijoittajalle varojen siirron muodossa.
