Kansainvälinen merioikeus on kokoelmatietyt säännöt sekä selkeät periaatteet, jotka ohjaavat maiden suhteita vedenkäyttöön. Muinaisista ajoista lähtien tämä alue on palvellut ihmiskuntaa suorittamaan erilaisia toimintoja. Ihmiset harjoittivat navigointia, erilaisten resurssien louhintaa, tieteellistä tutkimusta jne. Nykyään myös maailman valtiot ja organisaatiot ovat erilaisissa suhteissa toisiinsa toiminta-prosessissaan, jota tehdään vesialueilla. Näitä suhteita säätelee kansainvälinen merioikeus, joka on joukko oikeudellisia normeja.
Vesistöjen laajassa laajuudessa harjoitetun toiminnan erityispiirteiden vuoksi sitä säänteleviä säädöksiä ei levitetä muille valtioiden välisille suhteille. Nämä ovat:
- vapaus navigoida aavalla merellä
- oikeus vapaasti liikkua merikuljetuksia ulkomaisille järjestöille kuuluvien aluevesien kautta;
- Oikeus rauhanomaiseen kauttakulkuun salmen läpi, jota käytetään etnisen etnisyyden meriliikenteeseen jne.
Kansainvälinen merioikeus näyttää olevan olennainen osa integroitua valtioiden välistä lainsäädäntöjärjestelmää. Maapallomme vesitilat luokitellaan:
- valtion rajoilla sijaitsevat suvereenit alueet
- tilat, jotka eivät kuulu mihinkään maailman maahan.
Riippuen kuulumisesta yhteen tai toiseenRyhmä, vesialueen oikeudellinen tila on erilainen. Meri- ja valtamerellä, joita pidetään rannikkovaltion osavaltiona, on yhtenäinen oikeudellinen asema. Alueellisten, saaristolajien ja sisävesien oikeudelliset järjestelmät eroavat kuitenkin toisistaan hieman. Erillinen tilatyyppi on salmi, jota eri valtioiden alukset käyttävät.
Kansainvälisen merioikeuden lähteet -mannerjalustalla ja kalastuksessa, vesivarojen suojelussa ja rannikkoalueilla tehdyt yleissopimukset. Tiettyjen neutraalin avaruuden käyttöä koskevien normien ja periaatteiden järjestelmä vakuuttaa vapauden:
- lennot;
- kuljetus;
- putkijohtojen asentaminen;
- kalastus
- tieteellinen tutkimus.
Kansainvälinen merioikeus asettaaaluevedet, jotka ovat sen valtion lainkäyttövaltion tuomioistuinten alaisia, joiden lippu kehittyy heidän mastossaan. Sotilas- tai poliisiviranomaisilla sekä muiden maiden raja-aluksilla ei ole oikeutta ryhtyä toimiin, jotka rajoittavat heidän vapauttaan heihin. Tätä periaatetta voidaan loukata vain tiukasti rajoitetuissa tapauksissa, joiden tarkoituksena on varmistaa navigoinnin turvallisuus. Sotilasaluksilla on siten oikeus takavarikoida merirosvo-aluksia ja pidättää aluksella olevia henkilöitä. Myöhemmin kansainvälinen merioikeustuomioistuin käsittelee ryöstö- tai pidätys-, väkivalta- tai muuta merirosvoustapausten käsittelyä, jonka pidätetty miehistö teki henkilökohtaisiin palkkasotureihin. Kuitenkin siinä tapauksessa, että alus tai lentokone pidätetään kohtuuttomasti, vahingosta tai menetyksestä maksetaan aineellinen korvaus. Samaa periaatetta olisi sovellettava syyttäjän oikeuksiin.
Kansainvälinen lainsäädäntö salliimikä tahansa valtio pidättämään laivan avomerellä. Tällaiset toimet olisi suoritettava, jos ulkomainen alus loukkasi lakia hänen ollessaan maan sisärajoilla.
YK: n yleissopimuksessa todetaan, että avaruus on ulkopuolellaaluevedet ja sen pohja on varattu rauhanomaisiin tarkoituksiin. Tämä tarkoittaa, että valtiot ovat kiellettyjä näyttämästä aggressiivisia, provosoivia tai vihamielisiä toimia muihin maihin nähden näillä alueilla.
