Parlamentaarinen monarkia on erityinen lajiHallitus, jossa todellista valtaa, autokraatin perustuslaillista oikeudellista asemaa rajoittavat merkittävästi perustuslakimääräykset. Siten valtionpäämies hallitsee, mutta ei hallitse. Parlamentaarinen monarkia edellyttää vain hallitsijan oikeuksien muodollista olemassaoloa. Autokraatti joko ei käytä veto-oikeuttaan käytännössä tai käyttää tätä oikeutta hallituksen ohjeiden mukaisesti.
Parlamentaariseen monarkiaan sisältyy poliittinenhallituksen vastuu toiminnastaan parlamentille. Jos jälkimmäinen ilmaisee epäluottamuksensa tai kieltäytyy luottamasta entiseen, hallitus pakotetaan eroamaan yksin tai valtionpäämies eroaa hänestä.
Parlamenttinen monarkia yleensä eitarjoaa autokraatin (kuninkaan) itsenäisen toiminnan. Hallitus valmistelee ja sulkee kaikki hänen teot. Säädökset allekirjoittaa hallituksen päämies tai tämä ministeri. Muutoin normatiivisilla asiakirjoilla ei ole lainvoimaa.
Oikeudellista valtaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, mutta tuomioiden täytäntöönpano ja tuomioiden täytäntöönpano tapahtuu kuninkaan puolesta.
Mutta näitä tosiasioita ei pidä nähdä sellaisenaantavalla, että parlamentaarinen monarkia antaa kuninkaan instituuttille puhtaasti nimellisen luonteen. Autokraatin tietty irtaantuminen maan hallintoprosessista ei tarkoita, että hänen roolinsa sisäpoliittisessa asemassa pienenisi nollaan. Tässä tapauksessa meidän on muistettava Espanjan kuningas Juan Carlos, joka korkeimpana komentajana esti sotilasvallankaappauksen maassa. Lisäksi joissakin parlamentaarisissa monarkioissa (esimerkiksi Thaimaassa, Malesiassa ja muissa) valtionpäämiehillä on huomattavat valtuudet ja oikeudet.
Valtiolla on parlamentaarinen hallintotai parlamentarismi edellyttäen, että yhdelläkään puolueella ei ole enemmistöä parlamentissa ja joka pystyy muodostamaan yksipuoluehallituksen. Lisäksi mitä laajempi puoluekoalitio on, sitä vaikeampi sen kumppaneiden on päästä sopimukseen erilaisten poliittisten kysymysten ratkaisemisesta. Usein, kun yksi puolue vetää edustajansa hallituksesta, se menettää enemmistön parlamentissa ja pakottaa eroamaan.
Nykyään harkitaan parlamentaarisia monarkioitapaljon yleisempää kuin dualistinen ja ehdoton. Monissa tapauksissa maksetaan kuitenkin vain kunnianosoitus perinteelle, mikä auttaa ylläpitämään kansalaisten kunnioitusta valtiota kohtaan. Nykyisillä parlamentaarisilla monarkioilla on siis pieniä eroja tasavalloista. Samalla on olemassa eräs "välimuotoinen hallintomuoto". Valinnainen monarkia on sellaista hallitusta, jossa seuraavalle hallitsijalle ei kuulu automaattista vallan perintöä (edellisen vallan lähdön, vallan päättymisen tai kuoleman jälkeen). Tässä tapauksessa maan päämies valitaan tosiasiallisesti tai muodollisesti.
On huomattava, että parlamentaariset monarkiatolemassa melko kehittyneissä maissa. Näissä valtioissa siirtyminen maatalouden teollisuusjärjestelmään tapahtui ilman radikaalia muutosta nykyisissä valtainstituutioissa. Sopeutuminen asteittain uusiin olosuhteisiin toteutettiin. Näitä maita ovat Iso-Britannia, Japani, Tanska, Alankomaat, Espanja, Belgia, Kanada ja muut. Näille valtuuksille on ominaista kehittynyt valtajako taustalla, jossa parlamentti tunnustaa vallan toimeenpanoelimissä, samoin kuin jos se ei ole demokraattinen, niin joka tapauksessa, liberaali valtionhallinto.
