Venäjän suhteet muihin maihin vuoden 18 alkupuolellavuosisadat olivat erityisen aktiivisia. Pietarin 1 ulkopolitiikka toteutettiin kahteen suuntaan: Aasiaan ja Eurooppaan. Se oli luonteeltaan rauhallista, ja se ratkaistiin diplomaattisin keinoin ja armeijan avulla.
Pietarin 1 ulkopolitiikka Aasian suuntaanEnsinnäkin se koski poistumisen avaamista Mustanmeren kautta. Tätä varten järjestettiin Azov-kampanjoita, joiden seurauksena ottomaanien linnoitus - Azov-linnoitus - valloitettiin. Etelässä Venäjän rajoista on tullut turvallisempia mahdollisuuden hyökätä Krimin merestä kautta. Taganrogin sataman aktiivinen rakentaminen alkoi. Kerchin salmi oli kuitenkin Ottomaanien valtakunnan vallassa, mikä tarkoitti, että poistuminen sen kautta Mustallemerelle pysyi suljettuna. Venäjällä ei ollut laivastoa tai rahoitusta sen perustamiseen, sotaan Turkin kanssa. Sitten Pietari 1 esitteli uuden loosin: Jokaisen kumpanismin (10 000 metriä yhdistyneenä siihen) piti rakentaa valtiolle alus omalla rahoillaan. Yhdellä näistä aluksista Venäjän suurlähettiläs meni Konstantinopoliin neuvottelemaan. Sultan tuki ja teki vuonna 1700 rauhansopimuksen, jota varten Azov pysyi Venäjän kanssa.
Pietarin 1 sisä- ja ulkopolitiikka ilmenija hänen halussaan käyttää lännen saavutuksia. Laivaston rakentamisen ja armeijan muodostamisen aikana hän ei voinut tehdä ilman eurooppalaisten asiantuntijoiden tietämystä. Mutta myös Pietari 1 ei voinut sallia maansa olevan täysin tietämätön näistä asioista. Siksi lupaavat aateliset lähetettiin opiskelemaan tiedettä ulkomaille. Ja tsaari itse teki pian ensimmäisen matkansa länteen.
Hän lähetti Suuren suurlähetystön Eurooppaan tavoitteenasaada liittolaisia taistelussa Turkkia vastaan. Kuningas itse oli suurlähetystön jäsenten joukossa, piilossa väärän nimen alla. Hän ei vain osallistunut neuvotteluihin, vaan myös opiskeli sotilastaidetta, laivanrakennusta, työskenteli telakoilla puusepänä ja vieraili monissa kuuluisissa paikoissa Englannissa.
Länsivallat olivat tällä hetkellä kiireisiäEspanjan perintöä koskevan sotavalmistelut eivätkä voineet auttaa Venäjää sodassa Turkin kanssa. Tästä syystä Pietari 1: n ulkopolitiikka suuntautui Aasiasta Eurooppaan.
Aloittaakseen uuden sodan Venäjä päättiOttomaanien valtakunnan aselepo 30 vuotta. Tämä oli pohjoisen unionin, joka sisälsi myös Tanskan ja Sachsenin, pääolosuhteet. Ennen kaikkea tässä sodassa oli Puolan kuningas August II. Hän yritti valloittaa Livonian ja lupasi Venäjän palauttavan tukeen kerran valitut Karjalan ja Ingerlannin maat. Tekosyy Venäjän sodan julistamiselle oli aiemmin Riikalaiselle Pietarin Suurelle tehty rikos.
Vaikka Kaarli XII ja Augustus II kukistettiin, Venäjän tsaari onnistui silti valloittamaan useita linnoituksia ja tasoittamaan tietä Itämereen.
Vuonna 1710 Turkki allekirjoitetusta huolimattaaselepo, puuttuu sotaan. Vihollisuuksien seurauksena Ottomaanien valtakunnan kanssa Venäjän oli palautettava Azovin linnoitus siihen ja tuhottava Taganrog. Mutta näiden toimien ansiosta turkkilaisten kanssa tehtiin jälleen aselepo, ja kuningas pystyi käsittelemään vain ruotsalaisia. Venäjän laivasto vahvistui edelleen Baltiassa. Tämä oli Ruotsille erittäin huolestuttava. Kahden maan välisten neuvottelujen jatkaminen johti rauhan loppuun saattamiseen. Omien olosuhteidensa mukaan Venäjä sai lisää alueita ja avoimen pääsyn merelle. Hänestä tuli suuri valta Euroopassa, merkkinä siitä, että Venäjän tsaari julistettiin keisariksi.
Tämän onnen jälkeen Pietari 1: n ulkopolitiikka oli nyt suunnattu Kaspian retkikunnan järjestämiseen imperiumin aseman vahvistamiseksi Kaukasiassa.
Poliittisen toiminnan jälkeenKeisari, Venäjällä on tapahtunut perustavanlaatuisia muutoksia. Pietarin 1 ulkopolitiikan tulokset eivät ole vain vapaata pääsyä merelle. Patriarkaalisesta maasta tuli yhtäkkiä ikuisesti eurooppalainen valta, joka osallistui kaikkiin kansainvälisiin prosesseihin.
