2. joulukuuta 1823 nsMonroen oppi, joka julisti täysin uusia ja arvaamattomia periaatteita Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa. Juuri tästä asiakirjasta ilmoitti Yhdysvaltain viides presidentti James Monroe, joka toimi kunniatoimenpiteenä kaksi peräkkäistä kautta, kongressille lähettämässään viestissä. Tämän täysin demokraattisen opin ydin oli yksi erittäin tärkeä lause - "Amerikka amerikkalaisille".
Katsotaanpa siis tarkemmin tämän ydinasiakirja. Monroen oppi osoitti, että Yhdysvallat pitäisi lähitulevaisuudessa vapauttaa kokonaan siirtokuntatarpeesta ja sen jälkeen tuomisesta minkä tahansa Euroopan valtion sisäpolitiikkaan. Myös ulkopolitiikkaa ja diplomatiaa kontrolloitiin tiukasti.
Lisäksi Amerikan Yhdysvallat tästäTällä hetkellä oli säilytettävä täydellinen puolueettomuus kaikissa Euroopan sodissa. Esimerkiksi kun sota puhkesi Espanjassa tai Italiassa, Yhdysvallat ei voinut olla yhden kilpailijansa puolella. On syytä huomata, että harvat asiantuntijat uskoivat tuolloin todella, että Amerikka pystyy kestämään puolueettomuutta. Toisaalta tällä maalla oli täysi oikeus harkita mahdollisuutta luoda edelleen siirtomaita alueelleen, puuttua ehdottomasti kaikkien Yhdysvaltojen osavaltioiden sisäisiin asioihin.
Tämän asiakirjan julkistamisen jälkeen mielipiteitäväestö oli jakautunut. Jotkut pelkäsivät tällaista innovaatiota, kun taas toiset päinvastoin uskoivat, että nyt todellakin amerikkalaisille tulee valoisa tulevaisuus. Tosiasia on, että viranomaiset pelkäsivät, että Espanja voisi ottaa takaisin siirtokuntansa Latinalaisessa Amerikassa, joka vasta äskettäin alkoi osoittaa itsenäisyyttään. Lisäksi presidentti Monroella itsellään ei ollut halua tunnustaa vasta syntyneitä tasavaltoja, ennen kuin Florida osti Espanjasta vuonna 1821.
Tällaisen erittäin onnistuneen sopimuksen jälkeen Amerikkakirjaimellisesti irrottanut kätensä. Iso-Britannialla oli puolestaan merkittävä rooli tässä prosessissa, koska se vastusti Latinalaisen Amerikan uudelleenvalloitusta ja tarjoutui pidättäytymään välittömästä kolonisaatiosta. Pitkien neuvottelujen jälkeen, joihin myös Adamsin neuvonantaja osallistui, Yhdysvaltain presidentti, kuunneltuaan välillistä alaistaan, teki myönnytyksiä ja hyväksyi Ison -Britannian tarjouksen. Hyväksyessään ehdotuksen Monroe totesi muun muassa, että tässä tapauksessa Venäjän valtakunnan ei pitäisi myöskään laajentaa rajojaan Tyynenmeren eteläpuolelle.
20 vuotta myöhemmin Yhdysvaltain presidentin puhe kronoitiin otsikolla "The Monroe Doctrine".
Tietysti noina aikoina oli mahdotonta nimetäKahden jättimaan - Venäjän ja Yhdysvaltojen - suhteet ovat lämpimiä tai päinvastoin vihamielisiä. Monroen oppi teki heidän suhteestaan vielä neutraalimman historian ja geopolitiikan asiantuntijoiden mukaan. Lisäksi Venäjän federaation moderni ulkopolitiikka on joiltakin osin seurausta jo olemassa olevasta tilanteesta.
