Neuvostoliitossa Perestroika on uusi puoluejohtajuus, jota leimasi taloudellisten ja poliittisten muutosten yhdistelmä Neuvostoliitossa vuosina 1985-1992.
Главным инициатором данных перемен являлся Михаил Sergeevich Gorbatšov, joka oli tuolloin PKVK: n keskuskomitean pääsihteerin virka. Hänen mukaansa rakenneuudistuspolitiikka oli dramaattinen ja syvällinen muutos. Ne vaikuttivat lähes kaikkiin Neuvostoliiton elämän aloihin.
Neuvostoliiton perestroikan syyt olivat yksiselitteisetvaikea. Johto uskoi, että valtion kehityksen pysähtyminen riippui suoraan vanhentuneesta hallintomuodosta, joka ei enää voinut vastata uutta aikaa. Siksi vuonna 1987 NSKP:n keskuskomitean täysistunnossa päätettiin julistaa perestroika vain täysin uudeksi suunnaksi maan ja sen alueella asuvien ihmisten kehityksessä.
Historioitsijat väittävät, että Neuvostoliiton perestroika oli jaettu kolmeen vaiheeseen.
Ensimmäinen ajanjakso oli ihmisten tietoisuuden leimaase tosiasia, että nykyinen politiikka ei voi pysyä ajan tahdissa ja johtaa varmasti Neuvostoliiton romahtamiseen. Myös tässä vaiheessa Gorbatšov suoritti useita joukkokampanjoita, joiden tarkoituksena oli poistaa yhteiskunnan tärkeimmät ongelmat. Siitä alkoi avoin taistelu alkoholismia vastaan, joka kukoistaa ihmisten keskuudessa. Lisäksi maan johto on ryhtynyt useisiin korruption vastaisiin toimiin, joiden tarkoituksena on ollut pelotella lahjuksiin tottuneita ihmisiä.
Tämä vaihe auttoi tavallaan. Nyt monet virkamiehet ovat alkaneet kiinnittää huomiota toimintaansa, mikä on johtanut korruptiotilastojen laskuun.
Toisessa vaiheessa Neuvostoliiton perestroika hankittiinsosialistista henkeä. Kansa piti monista uudistuksista, koska ne oli suunnattu demokraattiseen suuntaan. Joten siitä lähtien sensuurin vaatimukset ovat vähentyneet merkittävästi. Maassa ilmoitettiin julkisuudesta. Ja yksityinen yrittäjyys vahvistettiin virallisesti lailla. Ihmiset olivat myös iloisia siitä, että nyt Neuvostoliitto on siirtynyt pois salailu- ja vihamielisyydestä muita maita ja niiden kansoja kohtaan. Nyt Neuvostoliitto halusi päästä lähemmäksi länttä, parantaa kauppa- ja taloussuhteita ja sallia kansalaistensa matkustaa ulkomaille tilapäisesti ja pysyvästi ilman ongelmia. Mutta tuolloin harvat halusivat jättää kotimaansa lopullisesti, koska nyt yhteiskunta uskoi omaan onnelliseen tulevaisuuteensa omalla maallaan.
Prosessin, kuten rakenneuudistuksen, kolmannessa vaiheessaNeuvostoliitossa kysymys kommunistisen järjestelmän kohtaamisesta valtion uuden demokraattisen politiikan kanssa, joka sai valtavan tuen tavallisten neuvostokansojen keskuudessa, tulee akuutiksi. Myös tänä aikana kaikki yleisen euforian alle piilotetut ongelmat tulivat esiin. Talouskriisiä leimasi tavarapula maassa, mikä aiheutti kansan pettymyksen, koska kukaan ei halunnut seistä pitkiä jonoja.
Tämän vuoksi ihmiset lakkasivat luottamasta hallitsijoihin.ja perestroikan politiikka oli pettymys monille. Maassa kukoisti järjestöt, jotka puolsivat hallitsijoiden kaikkien ehdotettujen ideoiden hylkäämistä. Kansa päinvastoin vaati hallituksen kaatamista. Luonnollisesti tämän tilanteen luonnollinen seuraus oli kriisi ja NLKP:n vallan häviäminen maassa. Välittömästi tämän jälkeen tapahtui Neuvostoliiton täydellinen hajoaminen. Nyt valtiota nimeltä Neuvostoliitto ei ollut olemassa.
Olkoon ihmiset onnellisia sillä hetkellätapahtumien kehityksestä, mutta nykyään kuullaan yhä enemmän mielipiteitä, että siihen aikaan elämä oli parempaa. Lisäksi IVY-maissa kommunistiset puolueet saavat joka vaaleilla yhä enemmän kansan tukea.
