Пролетариат – это рабочий класс.Marxin mukaan työntekijöiden vallankumouksellinen hallinto on ainoa hallintomuoto yhteiskunnan siirtyessä kapitalistisesta kommunistiseen järjestelmään.
Vallankumouksen ja rakentamisen yleinen malliSosialismi on proletariaatin diktatuuri. Tämä voima on välttämätön muutosten toteuttamiseksi yhteiskunnassa ja tukahduttavan hyväksikäytön luokan vastustaman tukahduttamiseksi.
Lenin huomautti, että porvariston ja työjoukkojen välisen kovan vastakkainasettelun puitteissa joko ensimmäisen tai hallitsevan proletariaatin dominointi säilyy, ja kolmatta polkua ei ole.
Työmassajoukkojen säännön ydin, kuten toinenkinteho, määritetään sen päätehtävien ja luokkaluonteen mukaisesti. Proletariaatin diktatuuri on yhden luokan voimaa, joka asianmukaista politiikkaa toteuttamalla varmistaa sosialismin rakentamisen. Samanaikaisesti työjoukot luottavat valtion johtamisessaan lukuisiin työväen kerroksiin (pikkuporvaristo, älymystö, talonpoika jne.). Proletariaatin diktatuurin ylin periaate, Lenin piti talonpoikien ja työntekijöiden liittoa.
Sen lisäksi, että tukahdutetaan heillä oleva vastusHyödyntävien luokkien kaatamat työntekijöiden valta suojaa valtiota imperialististen valtioiden hyökkäyksiltä, vahvistaa kansainvälisiä suhteita kansainvälisiin työjoukkoihin. Proletariaatin diktatuuri edistää kansainvälisen yhteistyön kehittämistä.
Työntekijöiden vallan päätehtäviin kuuluusosialististen muutosten toteuttaminen kulttuurisissa, sosiaalisissa, taloudellisissa ja poliittisissa kysymyksissä varmistamalla työntekijöiden aineellisen hyvinvoinnin paraneminen.
Kaikki nämä kannat heijastivat selvästi iskulauseitaBolshevikit. Samanaikaisesti he käyttivät talonpoikakunnan ja muiden kerrosten johtamista lopulliseen erotteluunsa porvarillisesta luokasta ja osallistumiseksi sosialismin rakentamiseen.
Leninin mukaan proletariaatin diktatuuri ei oleoli vain väkivaltaa hyväksikäyttävää luokkaa vastaan. Vallan pääasiallinen ydin, sen johtava puoli on sosialistisen yhteiskunnan luominen, luovien tehtävien toteuttaminen.
Lenin piti proletariaatin diktatuuria uudentyyppisenädemokratiaa. Hänen mukaansa tämä demokratia antoi työntekijöille mahdollisuuden nauttia vapauksistaan ja oikeuksistaan. Samanaikaisesti proletaarisessa valtiossa demokratia on rajoitettu hyväksikäyttäjille - heidän vastavallankumoukselliset toimet tukahdutetaan, yritykset yrittää toteuttaa sosialismia vastaan suunnattua propagandaa tukahdutetaan.
Työmassajoukkojen diktatuurilla ei ole erojavain sen sisällöstä, mutta myös sen toteutusmuodoista. Ne (tiettyihin historiallisiin olosuhteisiin perustuen) voivat olla melko erilaisia. Vallankumouksellisen liikkeen käytännössä tapahtui sellaisia proletariaatin diktatuuria kuin Pariisin komuna, Neuvostoliitot ja muut. On huomattava, että riippumatta sen muodosta, työmassajoukkojen voima ilmaisi yhden olemuksen.
Proletariaatin demokratian toteuttaminen vaatii erityistäorganisaatio, joka pystyy varmistamaan kaikkien työntekijöiden määrätietoisen ja aktiivisen osallistumisen hallitukseen. Siten ihmisjoukot lähentyvät hallintolaitetta. Samalla hallintoelimet muodostetaan vaihtuvuuden ja vaalien periaatteen mukaisesti. Tämän lisäksi myös keskusviranomaiset voivat nimittää edustajia (väliaikaisena toimenpiteenä sosiaalisen järjestelmän muodostumisen ajanjaksolle).
Johtava rooli kuului kommunistiselle puolueelle, joka yhdisti julkisten ja valtion järjestöjen toiminnan ohjaamalla niitä kohti yhteistä päämäärää.
Kehitetyn sosialistisen järjestelmän rakentamisen jälkeen proletariaatin diktatuurin omaavasta valtiosta tulee koko kansan tila.
