Suomalaiset nimet ovat muodikkaita ja aikatestattuja

Suomen lain mukaanhenkilön henkilökohtainen nimi koostuu henkilö- ja sukunimistä. Lapsen syntymän tai kasteen rekisteröinnin aikana saa myös antaa enintään kolme nimeä. Mutta pohjimmiltaan vain yksi tai kaksi ovat yleisiä. Suomalaisten muinaisten tapojen mukaan vastasyntyneet on nimetty isoisän tai isoäidin isänpuolelta, toisia lapsia kutsutaan äidien isovanhemmiksi; Seuraavia kutsutaan molemmiksi vanhemmiksi ja lähisukulaisiksi, ristivanhemmiksi. Toinen suomalaisten nimien piirre on, että ne ovat sukunimen edessä, eivät taipu ja ääntävät painostaen ensimmäistä tavua.

Tämän lisäksi nimille esitetään tiettyjä vaatimuksia:

• Sisarten ja veljen nimeämistä samoilla etunimillä ei suositella;
• Et voi soittaa lapselle loukkaavia sanoja;
• sukunimen käyttäminen henkilökohtaisena nimenä ei ole toivottavaa;
• Pienten sanojen rekisteröinti täysien sijasta on sallittua.

Suomessa kaikki nimetvalittu virallisesta almanaakista, jonka kuninkaallinen akatemia on aiemmin julkaissut ja joka on nyt valmistunut Helsingin yliopistosta. Nimellisen almanakkaan muodostamisen ja sanojen kiinnittämisen perinnettä tuetaan edelleen. Nykyään Helsingin yliopiston antamassa almanaakissa on tallennettu noin 35 tuhatta nimeä, joita käytetään kaikkialla Suomessa.

Kaikki hänelle syntyessään annettujen nimien monimuotoisuus luokitellaan seuraavasti:

• katolisen kalenterin ja Raamatun sanat;
• Ruotsista johdetut suomen nimet;
• lainataan venäläisestä kalenterista;
• henkilön henkilökohtainen nimi suomenkielisistä sanoista,jotka olivat muodikkaita 19. ja 20. vuosisadalla. Oletetaan, että jos käännät sanan ainoa suomeksi, se tarkoittaa ainoata sanaa, ja jos käännät sanan "lahja" suomeksi, saat lahjan;
• nimet, jotka on muodostettu suositusta eurooppalaisesta.

Ajan myötä henkilön suomen henkilökohtainen nimisyntymästään lähtien yhä enemmän muuttuu kansainväliseksi, yleiseurooppalaiseksi nimeksi. Ja silti nyt Suomessa on sellainen suuntaus: vanhemmat, joilla on suuri toive, kutsuvat lastaan ​​jonkinlaiseksi alkuperäissuomalaiseksi sanaksi. Samanlainen palautus vanhoihin nimiin nykypäivänämme ei ole menettänyt alkuperäistä merkitystään. Tässä muutamia esimerkkejä.

Miesten suomen miehet:

Ahde (Ahde) - kukkula;

Kai (Kai) - maa;

Kari (Kari) - vedenalainen kallio;

Louhi - rock;

Lumi (Lumi) - lunta;

Merituul (Merituul) - merituuli;

Niclas (Niclas) - rauhan hallitsija;

Ozo (Otso) - karhu;

Peka (Pekka) - peltojen ja satojen hallitsija;

Rasmus (Rasmus) - rakastettu tai haluttu;

Sirka (Sirkka) - kriketti;

Terho - tammenterho;

Tuuli (Tuuli) - tuuli;

Vaaka (Vesa) - paeta;

Ville on suojelija.

Naiset suomen nimet:

Aino (Ainno) - ainoa;

Ayli on pyhä;

Aamu-Usva (Aamu-Usva) - aamusumu;

Vanamo (Vanamo) - luultavasti "kahdesti kukkiva";

Helena (Helena) - soihtu, lamppu;

Irene (Irene) - rauhan tuominen;

Kia (Kia) - niellä;

Kukka (Kukka) - kukka;

Kulliki (Kulliki) - nainen;

Raya (Raiya) - pomo;

Satu on satu;

Saima (Saima) - Suomen järven nimestä;

Hilda (Hilda) - taistelevat.

Unelma on unelma.

Evelina (Evelina) - elämän voima.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaikki suomalaiset nimetedustaa kulttuurimonumenttia. Henkilön henkilökohtainen nimi ei ole vain virallinen nimitys, vaan myös historiallinen alku, joka suojaa menneisyyden muistoa.