Katsaus kirjaan "Voi Wit." Griboedov "We of Wit": arvostelut

Griboyedovin näytelmä "Woo from Wit" kirjoitettiinkauan sitten, mutta ei silti menetä merkitystään, mikä on itse asiassa melko harvinainen asia, etenkin poliittisen satiirin kannalta. Yleensä tällaiset kirjat ovat merkityksellisiä täsmälleen niin kauan kuin kritisoitu järjestelmä on olemassa. Tämä käy ilmi tuolloin suosituimpien Neuvostoliiton toisinajattelijoiden terävistä, älykkäistä ja syövyttävistä teoksista. Oliko he hyviä, tarpeellisia kirjoja? Tietysti kyllä. Ovatko ne mielenkiintoisia nyt, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen? Ei. Ei enempää.

Asiaankuuluvuuden salaisuus

Joten tuo poliittinen satiiri ei näytämustavalkoisena valokuvana pitkään unohdetusta sukulaisesta, siinä pitäisi olla jotain muuta, ei vain nerokkaata osoitusta yhteiskunnan hetkellisistä puutteista. Viitteet yleisiin ihmisongelmiin ja arvoihin, tunnistettavissa, lähellä milloin tahansa ja kaikille.

Ja Griboedov, luomalla näytelmänsä, sijoitti siihenpaljon enemmän kuin pelkästään olemassa olevan poliittisen ja sosiaalisen järjestelmän kritisointi. Tämän toteaa melkein kaikki satunnaisesti tehdyt katsaukset, ”Woe from Wit” -teokset, jotka koskevat ainakin rennosti. Tarkin kuva moraalista - ja ei vain Aleksanteri I: n ajalta. Nämä samat ihmiset elävät nyt. Kyllä, he ovat pukeutuneet eri tavoin, polttavat savukkeita eivätkä nuuskatupakkaa, keskustelevat Putinin viimeisimmästä puheesta huippukokouksessa, eivätkä kuninkaan ennen jalokokousta. Mutta ihmiset ovat samoja. Ehdottomasti tunnistettavat piirteet.

Komediahahmot

Ura- ja konformisti. Karkea, voimakas kampanja.Vaikuttava filisteri, jolla on ideologisesti oikeat näkemykset. Vanhat ihmiset ovat katkelmia menneisyydestä. Sisaret huolehtivat vain omista avioliittosuunnitelmistaan. Romanttinen tyttö, joka kuvittelee elämää vain kirjoista. Lopuksi päähenkilö on tulinen liberaali ja taistelija.

Jokainen pystyy varmasti nimeämään yhden tai kaksi omaatuttavat, jotka täyttävät nämä määritelmät täysin. Woe From Witin arvostelu ei ole täydellinen ilman näiden tunnistettavien hahmojen analyysiä riippumatta siitä, onko se kirjoitettu 1800-luvulla vai 2000-luvulla. Juuri näiden, niin erilaisten ihmisten suhde, jatkuva innovaatioiden ja taaksepäin menevän konfliktin, liberalismin ja konservatiivisuuden muodostavat yhden näytelmän kahdesta semanttisesta ytimestä.

Goncharovin kritiikki

Kahden vuoden ajan Griboyedov kirjoitti Woi Witiltä.I.A.Goncharovin, aikansa parhaiden kriitikoiden, katsaus luokitteli tämän teoksen venäläisen kirjallisuuden mestariteokseksi. Hänen arvostelunsa on yksi parhaimmista näytelmän analyyseistä tähän päivään asti. Tämä on täydellinen, yksityiskohtainen, perusteellinen tutkimus sekä teoksen juonesta että sen hahmoista, vertailu muihin Griboyedovin aikalaisiin kirjoittajiin. Tämä kriittinen artikkeli kirjoitettiin melkein 50 vuotta komedian julkaisemisen jälkeen. Kirjallisuudelle jopa 50 vuotta on pitkä aika, kaksi sukupolvea. Tänä aikana teos joko vanhentuu tai siitä tulee klassikko.

Goncharov itse huomautti, että lyriikan kuvatPushkinin ja Lermontovin sankarit - Onegin ja Pecherin, jotka ovat vertailukelpoisesti korkeammalla paikalla kirjallisuushierarkiassa kuin Griboyedov - eivät ole enää kovin kiinnostavia yleisölle. Ne eivät ole tunnistettavissa. Tästä tyypistä on tullut menneisyys samoin kuin aika, joka synnytti heidät. Heidän ajatuksensa, tunteensa, ongelmansa ja toiveensa ovat menneisyyttä loistavan 1700-luvun ohella.

Pääkuvan kuva

Chatsky on edelleen tunnistettavissa - kuten hänenhyödyt ja haitat. Hän on päättäväinen, usein piittaamaton ja vilpitön. Ehkä jopa liian vilpitön - monet hänen huomautuksistaan ​​eivät ole enää edes sarkastisia, mutta rehellisesti julmia, mistä Sophia syyttää häntä. Kuitenkin, jos muistat iästä (Chatsky on tuskin kaksikymmentä), se on melko odotettua ja luonnollista. Nuoruudelle on ominaista maksimalismi ja julmuus. Hänen puheensa on aforistinen - monin tavoin tämä takasi näytelmän onnistumisen. Chatskyn monologien lainauksia käytetään edelleen tänään, ihmiset eivät edes tiedä, että heidän suosikkisanansa on linja Griboyedovin komediasta.

Harvinainen arvostelu "Woe from Wit" -kirjasta jättää huomautuksia Chatskyn älykkyydestä ja hänen halustaan ​​muutokseen. Paljon vähemmän huomiota kiinnitetään hetkeen, jolloin hän puhuu paljon, mutta ei tee mitään.

Chatsky ja hänen liberalismi

Tämä hetki jotenkin välttää huomiotauseimmat kriitikot. He eivät mitenkään vertaa Chatskyn julistamia teesejä hänen elämäntapaansa. Hän pitää maaorjuutta hirvittävänä menneisyyden pyhäinjäännöksenä - mutta elää hiljaa orjuuksien kustannuksella. Ylpeys ei salli hänen käpertyä vallassa olevien edessä - mutta samalla Chatsky on hiljaa olemassa rahoilla, joita hän ei ole ansainnut. Hän moittii Skalozubia läheisyydestään ja marttyyrikuolemastaan ​​- mutta jättää ehdottomasti huomiotta sen, että tämä on sotilaspäällikkö, jolla on armeijan palkintoja, eikä ollenkaan "parkettisoturi".

Chatskyn liberaali toiminta alkaa ja päättyy pitkillä monologeilla, jotka puhutaan yleisön edessä, joita ei varmasti voida vakuuttaa.

Komedia on nimeltään Woi from Wit.Nimen merkitys on melko avoin. Mutta onko Chatskyn suru mielestä? Kuten kuitenkin ja suurin osa Venäjän liberaaliliikkeestä, joka on niin sopusoinnussa päähenkilön mielialan kanssa. Jos ajattelet sitä, käy ilmi, että asia ei ole ylimääräinen älykkyys, vaan kyvyttömyys soveltaa sitä.

Kriitikot ja hahmot

Mikä on kriittinen arvostelu?Tämä on vain yksityiskohtainen, perusteltu lukijan mielipide teoksesta. Kriitikko ei ole vain lukija, vaan ammattimainen, koulutettu lukija, mutta silti. Ja kuten La Bruyere perustellusti totesi, kirja on kuin peili. Jos apina katsoo siihen, ei voida odottaa, että heijastus näyttää apostolin. Toisin sanoen mikä tahansa kriittinen arvostelu heijastaa ensisijaisesti lukijan, ei kirjoittajan, maailmankatsomusta. Ja mikä tahansa arvostelu Woe from Wit -kirjasta on elävä vahvistus tästä. Kirjoittajat ovat harvoin aktiivisia ihmisiä. Heille puhuminen on jo työtä. Ehkä siksi selvä ero ilmoitettujen aikomusten ja todellisen käyttäytymisen välillä väistää heidän huomionsa.

Chatskyn prototyypit

Tältä osin se itsessään on varsin ohjeellinennäytelmän sävellys - yksikään arvostelu Woe from Wit -kirjasta ei ole säästänyt sitä. Teos on jaettu kahteen yhtä suureen tarinaan. Ensimmäinen on rakkaus, Sophian ja Chatskyn suhde, missä tahansa muussa näytelmässä se olisi tärkein. Mutta ei täällä. Tässä näytelmässä romanttinen linja on vain juoni moottori, kangas, kangas. Kaikki toiminnot, kaikki hahmojen toimet ovat vain tekosyy Chatskyn uudelle monologille. Hän on todella epätavallisen puhelias. Chatsky ottaa huomioon tekstimäärän useita kertoja enemmän kuin minkä tahansa muun merkin jäljennösten määrä. Hän puhuu muiden sankareiden, itsensä, yleisön kanssa.

Näyttää siltä, ​​että näytelmän hahmot ovatja mene lavalle, jotta Chatsky voisi antaa heille pitkän arviointinsa. Itse asiassa tämä ominaisuus herätti epäilyjä kirjailijan päähenkilön alter egosta - eräänlaisesta suukappaleesta, kyvystä äänekkäästi, näyttämöltä, julistaa oma kantansa, mutta jonkun toisen suulla. Usein hahmon mahdollisten prototyyppien joukossa kutsutaan älykkäintä ja lahjakkainta Chaadaevia. Tässä sekä sukunimen kaukainen samankaltaisuus että hullun maine. Ehkä hän todella toimi Wit-näytelmän päähenkilön prototyyppinä. Nimen merkitys tässä tapauksessa on ilmeinen - Chaadaev oli todellakin tunnettu syvästä, filosofisesta mielestään, ja se ei tuonut hänelle muuta kuin ongelmia.

Epätavallinen katsaus Chatskyyn

Vaikka onkin suoraan päinvastainen teoria, tosinja ei laajalle levinnyt. Useat kirjallisuustutkijat uskovat, että Gribojedovin satiiri on ohuempi ja syvempi. Sen aihe ei ole vain valitettava Famusov, Molchalin, Repetilov ja Skalozub, vaan myös itse Chatsky. Ehkä hänen korjaamaton puheellisuus ja täydellinen toimettomuus on vain yksi tekijän vitsi. Ja päähenkilön kuva on parodiakuva liberaalista puhujasta, joka on toimintakyvytön eikä halua sitä.

Tietysti se näyttää hyvin epätavalliselta yleistä taustaa vasten.tällainen arvostelu. Komedia "Voi witistä" on jo pitkään määrätty yleiseksi, yleisesti hyväksytyksi tulkinnaksi. Se esitetään kirjallisuuden oppitunneilla, se voidaan lukea mistä tahansa hakuteoksesta. Mutta innovatiivisella lähestymistavalla teoksen tutkimiseen on myös oikeus olemassaoloon. Teoksen rakenne tekee kuitenkin tällaisen oletuksen epätodennäköiseksi. Jos Chatsky itse on parodia liberaalista, miksi sitten ottaa Repetilov mukaan juoniin? Sitten he käyttävät samaa loogista kapealla. Ainoa ero on, että Chatsky on fiksu, kun taas Repetilov on suoraan sanottuna tyhmä.