Käsite "oikeusvaltio" on yhdistelmäideoita, ideoita, teorioita ja näkemyksiä, joissa toisaalta heijastuvat nykyään perustuslaillisuuden merkittävimmät perustat.
Toisaalta laillinen valtio on oikea idea,ts. vektori, suunta, jota pitkin minkä tahansa poliittisen toiminnan kohteen kehityssuunta ilmoitetaan. Siksi nykyään maailmassa ei ole laillisia valtioita niiden kiinnittämisen tosiasiasta huolimatta siitä, että monet ovat vahvistaneet tämän säännön perustuslaissa. Ei voida sanoa, että tämä maa on jo rakentanut laillisen valtion ja että se todella on, mutta tämä ei ole. Oikeusvaltioksi katsotaan valtio, joka julkisesti, laillisesti ja vastuullisesti ilmoittaa kehityspolunsa, joka sisältää oikeusvaltion perusperiaatteet ja joka itse asiassa ilmentää tämän lausunnon päivittäisessä toiminnassaan.
Molemmissa tapauksissa oikeudelliset periaatteetvaltiot ilmaisevat ihmiskunnan ikuisen pyrkimyksen vapauteen, vapauttamiseen kaikenlaisesta väkivallasta ja pikkutarkkailusta, viittaavat tarpeeseen varmistaa yksilön vapaudet ja ihmisoikeudet.
Oikeusvaltion periaatteet perustuvatymmärtäminen ja tunnustaminen siitä, että tämä on valtio, jonka toiminta henkilöitä kohtaan on laillisesti rajoitettu. Samanaikaisesti tunnustetaan, että valtion ainoa ja korkein vallan lähde on kansalainen, ja siksi oikeusvaltio on velvollinen noudattamaan hänen tahtoaan.
Nykyaikainen poliittinen ja oikeustiede ja käytäntö kutsuvat seuraavia oikeusvaltion periaatteita:
- riittävän kehittyneen kansalaisyhteiskunnan muodostuminen ja läsnäolo
- valtion toimenpiteiden laillinen rajoitus suhteessa henkilöön;
- maailmankuvan individualismin tunnustaminen kaikkien kiinteänä ideologiana, vapauden varmistaminen yksilön henkilökohtaisella vastuulla omasta hyvinvoinnistaan;
- laillisen tasa-arvon takaaminen ihmisoikeuksien ylivaltaa koskevan periaatteen lainsäädännöllisessä muotoilussa valtion valtaan nähden;
- sen yleismaailmallisuuden ja yhdenvertaisen jakautumisen kaikille kansalaisille ja valtiolle itselleen lain tunnustaminen;
- kansalaisten suvereniteetin etusija valtion suvereniteettiin nähden;
- valtion vallan todellinen erottaminen säilyttäen samalla poliittisen järjestelmän eheys ja viranomaisten toimien yhtenäisyys kansalaisten hyväksi perustuslain sallimissa rajoissa;
- vapauden rajoittamisen periaatteen tunnustaminen vain, jos se loukkaa toisen henkilön vapautta.
Yksilön ja valtarakenteiden suhde määräytyy perustuslain mukaan.
Oikeusperiaatteena oikeusvaltiomuodostui pitkään muinaisina aikoina kehittyneiden ihmisten varhaisimpien vapaus-, valta- ja valtiollisuutta koskevien ajatusten perusteella. Hän puhui yhden ja loukkaamattoman lain voimasta 6. vuosisadalla. EKr. antiikin Kreikan reformaattori kuningas Solon. Aristoteles ja Cicero kirjoittivat teoksissaan ihmisoikeuksien ja valtion lakien korrelaation ja vuorovaikutuksen periaatteet. Käsitteellisesti yhtenäisenä oppina perusoikeuden oikeusvaltion merkit ja periaatteet muotoiltiin 1700--1900-luvuilla varhaisen liberalismin teoreetikkojen teoksissa. Lopuksi merkityksessä "oikeusvaltion" määritelmä vahvistettiin saksalaisten asianajajien - K. Welkerin ja R. von Mollin - teoksiin 1800-luvun puolivälissä.
Oikeusvaltion periaatteet ovat voimassajatkuva kehitys, ja siksi valtion "laillisen valtion" kiinnittäminen on käytännössä mahdotonta määritelmän mukaan ja edellyttää poliittisten ja oikeusjärjestelmien jatkuvaa parantamista.
