Neuvostoliitto elinaikanaan asui kolmen perustuslain mukaan. Neuvostoliiton perustuslakit hyväksyttiin vuosina 1924, 1936 ja 1977. Perustuslain muutoksilla oli oma logiikansa.
Eräs piirre Neuvostoliiton vuoden 1924 perustuslaissa oliettä se ei julistanut kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuutta, kuten tapahtui joidenkin eurooppalaisten vallankumousten jälkeen, vaan päinvastoin rajoitti kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajien oikeuksia työntekijää lukuun ottamatta. Lisäksi sillä oli ulkopolitiikan suuntaus joihinkin sen säännöksiin, erityisesti luodun proletaarisen valtion tavoitteena oli maailmanvallankumous, johon luonnollisesti liittyi kaikkien räjäyttäjien armoton tukahduttaminen. Neuvostoliiton ensimmäisen perustuslain laatijoiden tämän prosessin tuloksena oli olla maailman sosialistinen tasavalta.
Взамен территориального деления, свойственного Venäjän valtakunnasta uusi perustuslaki edellytti kansallista politiikkaa, jonka mukaan jokainen Neuvostoliiton alueella asuva kansakunta sai maansa ja itsemääräämisoikeutensa. Kaikkia tasavaltoja oli neljä: Transkaukasian federaatio (Armenia, Azerbaidžan ja Georgia), Valkovenäjän SSR, Ukrainan SSR ja RSFSR. I. V. pidettiin kansallisten suhteiden tuntijana leninistisessä poliittisessa virkamiehessä. Stalin, häntä käskettiin kehittämään tämä linja.
Neuvostoliiton vuoden 1924 perustuslaissa otettiin käyttöön koko unionin kansalaisuus, yhtenäinen maksuyksikkö, säänneltiin monia muita asioita ja perustettiin myös valtionraja.
Neuvostoliiton toinen kongressi pidettiin tammikuussa, asiakirja hyväksyttiin 31. päivänä, kymmenen päivää Leninin kuoleman jälkeen.
Perustuslaissa säädettiin maailman ensimmäisen proletaarisen diktatuurin valtion luomisesta.
Вопрос о возможности построения социализма в Yksi maa on jo kauan käynyt kiivaimmassa keskustelussa puolueryhmien välillä. Kolmannenkymmenenluvun puolivälissä jopa epäilijöille tuli selväksi, että uusi valtio on olemassa vihamielisestä kapitalistisesta ympäristöstä huolimatta, ja sitten ilmestyi virtaviivainen sanamuoto, jonka mukaan sosialismi rakennettiin ”pääosin”, mutta oli liian aikaista puhua sen lopullisesta voitosta. Lisäksi kävi ilmi, että valtion rooli ei vähene, vaan päinvastoin, kasvaa. Vuonna 1935, Neuvostoliiton (b) helmikuun täysistunnossa, muotoiltiin päätös Neuvostoliiton perustuslain päivittämisen tarpeesta. Komissio sisälsi Radek, Litvinov, Bukharin ja muut vanhat puolueen jäsenet, ja Stalin johti sitä.
Kahdeksas liittovaltion neuvostoliitto hyväksyi tämänasiakirja ensi vuoden 5. joulukuuta. Oli yksinkertaisesti mahdotonta olla hyväksymättä, koska se oli kauniisti sävelletty. Lain oikeudellisen virheettömyyden arvioimiseksi riittää, että mainitaan, että vuonna 1948 hyväksytyssä ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa oli kokonaisia kappaleita stalinistisesta perustuslaista. Vapauden julistivat kaikki kuviteltavissa olevat. Kaikista kansalaisista on tullut tasa-arvoisia. Vaikka Neuvostoliiton valtion tavoitteet pysyivät ennallaan, ja maailmanvallankumouksen pyrkimyksiä ei ole poistettu. Neuvostoliiton uudessa perustuslaissa puhuttiin tästä ikään kuin satunnaisesti mahdollisuudesta ottaa käyttöön uusia tasavaltoja, joita oli jo yksitoista ensimmäisessä painoksessa.
Peruslain tekstissä todettiin, että hyväksikäyttäjäryhmät lakkautettiin, yksityisomaisuus kiellettiin, mutta oikeus henkilökohtaiseen omaisuuteen taattiin.
Tärkeä osa perustuslaista oli se, joka määritteli muutosten tekemisen menettelyn. Tämä mahdollisuus osoittautui hyödylliseksi, vuoteen 1947 asti siihen tehtiin seitsemän muutosta ja yksi uusi painos.
Vuonna 1977, kun oli tehty vielä kolme ja puolikymmeniä muutoksia, hyväksyttiin uusi peruslaki. Maailman sosialistisen järjestelmän olemassaolo antoi mahdollisuuden puhua uuden yhteiskunnallisen muodostuksen "lopullisesta voitosta". Yleensä asiakirjan teksti oli samanlainen kuin edellinen säädös, mutta oikeuksia ja vapauksia oli vielä enemmän. Neuvostoliiton perustuslakipäivää alettiin juhlia 7. lokakuuta, eikä 5. joulukuuta, Neuvostoliiton kansalaiset eivät tunteneet muita muutoksia.
