Keskiajan ominaispiirre oli kaupunkien kasvu.Tämä johtuu pääasiassa yhteiskunnan jakautumisesta sosiaalisiin ryhmiin ja käsityön kehittämiseen. Tyypillinen keskiaikainen kaupunki Länsi-Euroopassa oli pieni nykyaikaisen asutuksen lähellä, luostarin, linnoituksen tai linnan lähellä. Uuden asutuksen rakentamisen ennakkoedellytys oli säiliön - joen tai järven - läsnäolo. Keskiaika itsessään kattaa hyvin merkittävän ajanjakson: viidennestä vuosisadasta (varhainen keskiaika) viidenteentoista (renessanssi). Monet 5-15-vuosisatojen kaupungit olivat todellisia linnoituksia, joita ympäröi leveä valle ja linnoituksen muuri, mikä mahdollisti puolustuksen pitämisen piirityksen aikana, koska sotat eivät olleet harvinaisia tänä aikana.
Eurooppalainen keskiaikainen kaupunki oli paikkavaarallinen, elämä siinä oli melko vaikeaa. Jos korkeat seinät ja armeija pelastivat ulkomaisten joukkojen tuhoisilta hyökkäyksiltä, niin kiven linnoitukset olivat voimattomia tauteja vastaan. Keskiaikaisessa Euroopassa puhkesivat usein epidemiat, jotka vaativat tavallisten kansalaisten elämää tuhansina. Yksi ruttoepidemia voi aiheuttaa kaupungille vertaansa vailla olevan vahingon. Seuraavat syyt voidaan havaita ruton nopeasta leviämisestä 5-15-luvun Euroopan väestön keskuudessa. Ensinnäkin noiden aikojen lääketieteellinen tila ei antanut mahdollisuutta taistella yhdellä ainoalla taudin painopisteellä. Seurauksena ”musta kuolema” levisi ensin yhden asutuskeskuksen asukkaiden keskuudessa, meni sitten huomattavasti sen ulkopuolelle, saaden aikaan epidemian ja joskus pandemian luonteen. Toiseksi, huolimatta asukkaiden pienestä määrästä, väestötiheys näissä kaupungeissa oli melko korkea. Ihmisten syrjäyttäminen auttoi tartunnan leviämistä, joka tarttuu nopeasti sairaalta terveelliseen. Kolmanneksi, keskiaikainen kaupunki oli nykyajan ihmisten mukaan jätteiden, kotitalousjätteiden ja eläinten ulosteiden klusteri. Epäsanitaariset olosuhteet, kuten tiedätte, myötävaikuttavat monien vaarallisten tautien esiintymiseen, joita rotat ja muut pienet jyrsijät kantavat.
Kaupunkien syntymässä ja laajenemisessa kuitenkin olisen positiiviset piirteet. Joten, suurin osa heistä syntyi suurten feodaalien tai kuninkaiden maille. Vasalialueella asuvat ihmiset voivat harjoittaa viljelyä ja kauppaa saaden huomattavia tuloja. Vassa puolestaan hyötyi "oman" kaupunginsa vauraudesta, koska hän saattoi saada suurimman osan tuloistaan kansalaisten veroista.
Kuvaus keskiaikaisesta kaupungista
Suurin osa Länsi-Euroopan kaupungeista 5-15 vuosisataaasukasmäärä oli 4-10 000. Enintään 4 tuhannen asukkaan kaupunkia pidettiin keskimääräisenä. Suurimmassa keskiaikaisessa kaupungissa oli tuskin 80 tuhatta asukasta. Tuon ajan megalopoliseja pidettiin Milanossa, Firenzessä, Pariisissa. Heissä asui pääosin pieniä kauppiaita, käsityöläisiä, sotureita, siellä oli paikallinen kaupungin aatelisto. Yksi 12-luvun Euroopan kaupunkien ominaispiirteistä oli yliopistojen avaaminen ja opiskelijoiden esiintyminen erillisenä sosiaalisena luokana. Ensimmäiset tällaiset laitokset avattiin tuolloin suurissa keskuksissa - Oxford, Pariisi, Cambridge. Niiden esiintymisellä oli merkittävä vaikutus yksittäisten maiden ja koko Euroopan kehitykseen.
Nykyään keskiaikainen kaupunki näyttää meilletylsä ja vaarallinen paikka, jossa ryöstö tai murha voi olla todistamassa jopa päivän korkeudessa. Muinaisten Euroopan kaupunkien kapeilla kaduilla on kuitenkin jotain romanttista. Kuinka muuten selittää turistien ja matkustajien kasvanut kiinnostus sellaisiin muinaisiin kaupunkeihin kuin Sartin (Italia), Köln (Saksa), Marseille (Ranska). Niiden avulla voit sukeltaa historiaan, paeta modernin "kividžunglin" hälinästä, vaikkakin lyhyen matkan menneisyyteen.
