Kaikki tietävät, että orjuus on järjestelmäsuhteet yhteiskunnassa, kun yhdellä henkilöllä on omistusoikeus muihin ihmisiin. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että tätä ilmiötä on erilaisia. Esimerkiksi patriarkaalinen ja klassinen orjuus. Jokaisella tyypillä on omat käsitteelliset erot. Selvitetään, kuinka klassinen orjuus eroaa patriarkaalisesta, ja selvitetään näiden käsitteiden ydin.
Määritelmä orjuus
Meidän on ymmärrettävä, mitä tämä termi tarkoittaa yleensä, ennen kuin siirrymme vivahteisiin, jotka erottavat klassisen ja patriarkaalisen orjuuden. Yritämme antaa käsitteen määritelmälle mahdollisimman laajasti.
Kuten edellä mainittiin, orjuus onyhden henkilön vakavin alistamismuoto toiselle, kun hän siirtyy yksityisomistukseen orjaomistajalle kutsutulle henkilölle. Oli kuitenkin myös orjuuden valtion muotoja. Orjien oikeudellinen asema pysyy suurimmaksi osaksi myös tässä tapauksessa. Vain orjan omistaja ei ole henkilö, vaan valtio. Mutta valtion valtaa edustaa usein myös erillinen henkilö: kuningas, keisari tai muu hallitsija. Vastaava orjuuden muoto kukoisti muinaisessa idässä.
Marxilaisuuden kanta
Karl Marxin luokateorian mukaanorjuus on ensimmäinen ihmisen toisen hyväksikäytön muoto. Itse asiassa orja oli tuotantoväline. Juuri tuotannolliset suhteet, jotka perustuivat orjien hyväksikäyttöön isäntien toimesta, palvelivat orjajärjestelmän perustana, joka vallitsi maailmassa ensimmäisen vuosisadan puoliväliin saakka.
Vaikka talousteoria on tällä hetkelläMarx soveltuu monien tutkijoiden kritiikkiin, mutta suurin osa heistä on samaa mieltä siitä, että Capitalin kirjoittajan orjuuden käsite on paljastettu melko tarkasti ja perusteellisesti.
Orjuuden lähteet
On olemassa useita lähteitä, joiden kautta orjavirta meni orjien omistajille. Yleisimpiä ovat:
- sodat;
- piratismi;
- velan orjuus;
- myydä itsesi tai perheenjäsenesi orjuuteen;
- vapaiden talonpoikien muuttaminen valtion orjiksi;
- orjuuteen.
Yksityiskohtainen kuvaus tavoista muuttaa ilmainen orjaksi
Sodat ovat todennäköisesti orjuuden lähdejoka syntyi ennen muita. Sotavangit muuttuivat orjiksi koko muinaisen maailman historian aikana, ja osittain keskiajalla ja jopa uudella ajalla. Eri heimojen välisiä sotia käytiin jo ennen valtiollisuuden syntymistä. Aluksi vangit tapettiin yksinkertaisesti, koska käytettäessä heitä työvoimana parhaimmillaan saattoi toivoa, että he pystyvät vain ruokkimaan itseään. Mutta kun maan tuotanto- ja viljelyprosessi saavutti uuden teknisen tason, ylituotteen luomiselle luotiin edellytykset ja siten edellytykset yhden ihmisen hyväksikäytölle. Vaikka orjuus sai merkittävää kehitystä vasta valtioiden muodostumisen ja voimakkaan pakkolaitteen luomisen jälkeen, joka pystyi hallitsemaan orjia ja tukahduttamaan kansannousuja.
Piratismi ja sieppaukset koskevat myösyksi orjuuden varhaisimmista lähteistä. Joillakin maailman alueilla tällainen tapa tehdä vapaista ihmisistä orjia on kuitenkin olemassa tähän päivään saakka.
Velkaorjuus syntyi jo aikanavaltioiden olemassaolo. Jos henkilö ei kyennyt maksamaan velvoitteitaan, hänestä ja hänen perheestään tuli orjia. Tämän prosessin valvontatehtävät uskottiin valtiolle.
On myös ollut tapauksia, joissa henkilö ei ollutvoivat ruokkia itseään tai perhettään. Siksi hänet pakotettiin myymään vapaaehtoisesti vankeudessa. Hän pystyi tekemään sen minkä tahansa perheenjäsenen kanssa, jossa hän oli pää. Patriarkaalinen orjuus on nimenomaan kaikkien perheenjäsenten täysin riippuvainen tila.
Lisäksi valtio voisi laillisesti muuttaa vapaat talonpojat orjiksi. Tämä orjuuden muoto oli erityisen yleistä muinaisessa idässä.
Patriarkaalisen orjuuden syntymä
Orjuuden patriarkaalinen muoto käytettävissä olevan mukaanhistorioitsijoiden mukaan se on peräisin muinaisesta idästä. Siellä, niin sanotun hedelmällisen puolikuun mailla, muodostettiin ensin edellytykset ylijäämätuotteen tuottamiselle ja siten orjien omistaman hyväksikäyttömuodon kehittämiselle.
Patriarkaalinen orjuus on orjuuden muoto,jossa orja asui hänelle oikeutetun perheen kanssa. Hän teki vaikeimpia ja vaikeimpia töitä, ja joillakin alueilla hän työskenteli tasavertaisesti kaikkien muiden kanssa. Oli jopa tapauksia, joissa tällainen henkilö hyväksyttiin perheen rintaan. Orjan täydellinen omistusoikeus kuului perheen päähän, jota myöhemmissä lähteissä kutsutaan yleensä patriarkaksi, joka käännetään antiikin kreikasta "isän voimaksi". Tästä tuli termi "patriarkaalinen orjuus".
Mutta älä unohda sitä patriarkaalista orjuutta- se on myös lasten täydellinen riippuvuus isästä. Laillisesti patriarkalla oli sama valta omiin lapsiinsa kuin orjiin. Hän voi pakottaa heidät tekemään erilaisia töitä, myydä ja jopa tappaa. Isän valta lasten yli patriarkaalisessa perheessä näkyy selvimmin yhdessä Raamatun kirjoissa, joissa kerrotaan, kuinka Abraham aikoi uhrata poikansa Isaacin. Useimmissa tapauksissa vanhempien suhtautuminen lapsiin oli tietysti pehmeämpi kuin orjia kohtaan, mutta samalla oli yksittäisiä tapauksia, joissa myytiin orjuuteen ja jopa murhattiin omia jälkeläisiä.
Orjuuden kehittäminen muinaisessa idässä
Muinaisen idän valtioiden syntymisen myötä vuonnaetenkin Eufratin ja Tigriksen vuoristossa sekä Egyptissä luotiin edellytykset orjuuden edelleen kehittämiselle ja vahvistamiselle. Valtion laite auttoi orjien omistajia hallitsemaan orjia ja tukahduttamaan heidän kapinansa, mikä edesauttoi entistä vakavampaa huollettavien ihmisten hyväksikäyttöä.
Valtio itse kuitenkin kuninkaan persoonassatuli suurin orjien omistaja. Se muuttui orjiksi tuhansille tähän asti vapaille talonpojille sekä sotavangeiksi. Tämä orjuuden muoto ilmeni erityisen selvästi Babylonissa. Tämän valtion kuningas Hammurabi sääti orjien aseman, myös valtion, ja vahvisti rangaistukset tottelemattomuudesta.
Patriarkaalinen orjuus Babylonissa oli kuitenkinon myös melko laajalle levinnyt eikä sillä ole lakannut olemasta merkittävää, vaikkakaan johtavaa, roolia valtion taloudessa vasta sen kaatumiseen. Vaikka paljon myöhemmällä ajanjaksolla tämä orjuuden muoto oli levinnyt idässä, ja joillakin alueilla se tosiasiallisesti on olemassa tähän päivään asti.
Orjuuden klassinen muoto
Klassinen orjuus perinteisessämuoto syntyi paljon myöhemmin kuin patriarkaali muinaisessa Kreikassa, mutta saavutti suurimman kehityksensä antiikin Rooman valtiossa. Tämä hyväksikäytön muoto oli vielä ankarampi. Muinaisessa Roomassa orjuuden käsitteen mukaan orjaa pidettiin vain puhuvana asiana, kun taas idässä hän oli, vaikkakin alempi, mutta silti melkein perheenjäsen.
Lisäksi on huomattava, että orjien työmuinaisessa Roomassa oli valtion talouden perusta. Samaan aikaan idässä orjuus, vaikka sillä oli merkittävä rooli tuotteen luomisessa, oli tässä suhteessa huonompi kuin talonpoikien työ. Muinainen Rooma tunnetaan latifundia-kartanoistaan, joissa työskenteli tuhansia riippuvaisia ihmisiä. Siksi ei ole yllättävää, että orjaomistaja ei edes tuntenut omia orjiaan näköpiirissä eikä sen vuoksi ehdottomasti tuntenut heitä.
Mutta patriarkaalinen orjuus Roomassa oli olemassa vasta valtion syntymän alkuvaiheessa. Myöhemmin niin kutsuttu klassikko syrjäytti sen kokonaan.
Suurimmat erot orjuuden muotojen välillä
Joten, kaikki edellä mainitut, voitpäätellä, että patriarkaalinen orjuus on edelleen lievempi hyväksikäytön muoto kuin klassinen orjuus. Jos ensimmäisessä tapauksessa orjuus oli vain lisätuotantotapa, niin klassisen orjuuden aikakaudella siitä tuli talouden tärkein ohjaava mekanismi.
Kaikenlaista orjuutta pidetään nyt laittomana ja taloudellisesti tehottomana.
