Haeckel-Müllerin biogeneettinen laki kuvaaelävässä luonnossa havaittu suhde on ontogeneesi, toisin sanoen kunkin elävän organismin henkilökohtainen kehitys, jossain määrin se toistaa fylogeneesin - koko sen yksilöryhmän historiallisen kehityksen, johon se kuuluu. Laki muotoiltiin, kuten nimestä voi päätellä, E. Haeckel ja F. Muller XIX-luvun 60-luvulla toisistaan riippumattomasti, ja nyt on melkein mahdotonta löytää teoksen löytäjää.
Очевидно, что биогенетический закон не был muotoiltu välittömästi. Müllerin ja Haeckelin työtä edelsi teoreettisen perustan luominen laille jo löydettyjen ilmiöiden ja muiden vakiintuneiden luonnonlakien muodossa. Vuonna 1828 C. Baer muotoili niin kutsutun sukusolujen samanlaisuuden lain. Sen ydin on siinä, että samaan biologiseen tyyppiin kuuluvien henkilöiden alkioilla on monia samanlaisia elementtejä anatomisessa rakenteessa. Esimerkiksi ihmisissä tietyssä kehitysvaiheessa alkiossa on kärkivälit ja häntä. Lajien morfologialle ominaiset piirteet ilmenevät vain jatkogeneesin aikana. Sukusolujen samankaltaisuuslaki määritteli pitkälti biogeneettisen lain: Koska erilaisten organismien alkiat toistavat muiden yksilöiden kehitysvaiheet, ne toistavat yleensä koko tyypin kehitysvaiheet.
A.N.Myöhemmin Severtsov teki joitain muutoksia Haeckel-Mueller-lakiin. Tutkija totesi, että alkion syntymän aikana, ts. Alkion kehitysvaiheessa, alkioiden elinten välillä on samankaltaisuus, ei aikuisten. Joten ihmisen alkion kilttiraot ovat samanlaisia kuin kalaalkioiden kilttiraot, mutta eivät aikuisten kalojen muodostettujen kärkien kanssa.
On tärkeää huomata, että yksi merkittävimmistätodisteita darwiinin evoluutioteoriasta pidetään suoraan biogeneettisenä laina. Itse sen sanamuoto viittaa omaan loogiseen yhteyteen Darwinin opetuksiin. Alkiot kehittyvät kehitysvaiheessaan monien eri vaiheiden läpi, joista jokainen muistuttaa tiettyjä luonnon kehityksen vaiheita, jotka on huomattu evoluution näkökulmasta. Siten kukin enemmän ja monimutkaisemmin järjestetty yksilö heijastaa synnyssä geneettisesti kaiken elävän luonnon kehitystä evoluutiopisteestä.
Psykologiassa on myösbiogeneettinen laki, joka on muotoiltu biologisesta riippumatta. Itse asiassa psykologiassa ei erotu virallinen laki, vaan I. Herbartin ja T. Zillerin ilmaisema ajatus lapsen psyyken kehityksen samankaltaisuudesta ihmiskunnan kanssa yleensä. Useat tutkijat ovat yrittäneet perustella tätä teoriaa eri näkökulmista. Esimerkiksi herra Hall turvautui suoraan Haeckel-Müller-lakiin. Hän sanoi, että lapsen kehitys, myös psykologisesta näkökulmasta, määräytyy yksinomaan biologisten edellytysten perusteella ja toistaa yleisesti evoluutiokehityksen. Nykyään ajatusta ei tavalla tai toisella ole todistettu yksiselitteisesti. Psykologiassa ei edelleenkään ole biogeneettistä lakia sellaisenaan.
