Molotov-Ribbentrop-sopimus on nimikahden voimakkaan valtion - Neuvostoliiton ja Saksan - välinen valtioiden välinen hyökkäyssopimus. Sopimus oli voimassa 10 vuotta. Tämän sopimuksen allekirjoittivat Moskovassa yönä 23. elokuuta - 24. elokuuta 1939 Saksan ministeri Joachim von Ribbentrop ja kansanedustajien neuvoston päällikkö, Neuvostoliiton komissaari Vyacheslav Molotov Saksan suurlähettilään Werner von der Schulenburgin ja NPSP: n keskuskomitean poliittisen toimiston jäsenen läsnä ollessa. , toimeenpanevan komitean jäsen Joseph Stalin. Tästä johtuu itse asiakirjan nimi, jota monet edelleen kutsuvat "Ribbentrop-Molotov".
Allekirjoitettu sopimus takasi puolueettomuudenNeuvostoliitto kolmannen valtakunnan konfliktissa Puolan ja länsimaiden kanssa ja varmisti myös Neuvostoliitolle ensimmäisen maailmansodan aikana kadonneiden alueiden palaamisen. Tämä sopimus perustui vuoden 1926 Berliinin sopimukseen ja vuoden 1922 Rapallo-sopimukseen.
Yhdessä hyökkäämättömyyssopimuksen kanssa allekirjoitettiin jasalainen pöytäkirja, jolla vahvistettiin kahden Itä-Euroopan maan yhteisten etujen rajat ja Puolan jako niiden välillä, kun Saksa hyökkäsi kyseiseen maahan. Neuvostoliiton hallitus on jo kauan kiistänyt sopimuksen tällaisen salaisen täydennyksen olemassaolon. Ja vasta viime vuosisadan kahdeksankymmenenluvun lopulla tämä pöytäkirja tunnustettiin todella.
Ennen Molotov-Ribbentrop-sopimusta oliallekirjoitettuaan sen, Saksa on kuitenkin jo sisällyttänyt Tšekin tasavallan ja Määrin alueet valtakuntaan. Ja Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Ranskan välisten neuvottelujen piti taata kansainvälinen turvallisuus ja taistelu Saksan hyökkäyksen torjumiseksi. Seurauksena oli keskinäistä avunantoa koskevan sopimusluonnoksen hyväksyminen 2. elokuuta 1939. Asiakirjasta ei kuitenkaan koskaan tullut sopimusta neuvotteluihin osallistuvien maiden kiinnostuksen puutteen vuoksi. Joten esimerkiksi Neuvostoliitto vaati hanketta hyväksyessään varmistamaan armeijansa kulkemisen Puolan ja Romanian alueen läpi, jos saksalaiset joukot hyökkäsivät. Puola ja Romania eivät kuitenkaan koskaan hyväksyneet tätä.
Siksi Stalin ja Molotov tekivät päätöksenallekirjoittaa ei-aggressio-sopimus Saksan kanssa, jota kutsuttiin "Molotov-Ribbentrop-sopimukseksi". Sekä Neuvostoliitolla että Saksalla oli erilaiset tavoitteet. Hitler, joka valmistautui aktiivisesti hyökkäykseen Puolan alueella, halusi välttää sotilaallisia konflikteja Neuvostoliiton kanssa ja uskoi, että Moskova, joka haluaa palauttaa entiset maat, täyttää sopimuksen lausekkeet. Stalin puolestaan piti Ribbentrop-Molotovin sopimusta erinomaisena mahdollisuutena valmistautua väistämättömään sotilaalliseen toimintaan välttäen samalla tarpeettomia sotilaallisia konflikteja.
Hyväksytyn sopimuksen mukaan molemmat osapuolet ottivatvelvollisuus on ratkaista rauhanomaisesti kaikki syntyneet erimielisyydet, eikä missään tapauksessa tukea maata, joka hyökkää yhtä sopimuksen osapuolia vastaan. Ja salaisen pöytäkirjan mukaan Saksalla, joka hyökkäsi Puolaan, ei ollut oikeutta edetä pidemmälle "Curzon-linjan" ulkopuolella. Osa Puolasta, Suomesta, Latviasta, Virosta ja Bessarabiasta pysyi Neuvostoliiton vallassa.
Perustamissopimuksen ratifioinnin jälkeen Neuvostoliitossa 1Syyskuu Saksan joukot saapuivat Puolan alueelle. Neuvostoliiton joukot saapuivat lyhyen vastineen avun antamisesta niille ukrainalaisille ja valkovenäläisille, joita saksalaisten joukkojen hyökkäys uhkasi, ja saapuivat Puolan alueelle vasta 17. syyskuuta 1939 ja siirtyivät automaattisesti toiseen maailmansotaan. Puola lakkasi olemasta valtio. Seurauksena Saksa ja Neuvostoliitto saivat yhteisen rajan. Ja mahdollisuudesta, että yksi maa hyökkää toiseen, allekirjoitetusta sopimuksesta huolimatta tuli ajan kysymys.
Molotov-Ribbentrop-sopimus mitätöitiin 22. kesäkuuta 41, kun Saksan armeija hyökkäsi Neuvostoliittoon.
