Nämä tundran ja pohjoisten metsien asukkaat eroavat muista veljistään sarvien läsnä ollessa, paitsi miehillä, mutta myös naisilla.
Poro on tarpeeksi suurinisäkäs, joka saavuttaa kaksi metriä pitkä ja yksi säkä. Sen talvitakki on epätavallisen paksu, pitkä ja aaltoileva; se on niin tiheä, että tuuli ei puhalta peuraa. Hänen turkki on kotieläimissä yleensä tummanruskea ja villissä harmaa. Mielenkiintoista on, että melkein kaikki hirvityypit syntyvät täplikäsinä ja kasvaessaan ne muuttavat värinsä. Muuten, suuri määrä villaa antaa peurille erinomaisen kelluvuuden, mikä antaa sille vielä ainutlaatuisen kyvyn - helposti ylittää joet!
Poroja löytyy Siperiasta, Skandinaviasta ja Grönlannista. Tämä eläin suosii pääasiassa vuoristoisia alueita, joissa on runsaasti sammalta ja alppihihakasveja, jotka muodostavat ruokavalion.
Poro ja jalo: kuka on kauniimpi?
Valitettavasti poro ei ole ensimmäinen "kaverikylässä. " Lyhyet jalat, pieni häntä, urospuoliset leuat - kaikki tämä tekee hänestä kaukana kauneuden ideaalista, jota ei voida sanoa punapeuroista. Tämä on melko suuri sorkka-sorkka-nisäkäs, jolla on erittäin siro ja hoikka fyysinen muoto ja kauniit haarautuneet sarvet.
Korvaamaton ystävä
Pohjoiset kansat ovat täysin riippuvaisiahirviltä. Heidän koko elämänsä kulkee rinnakkain tämän eläimen kanssa. Pohjoisen asukkaat huolehtivat aina näiden peurien ruokarikkaista paikoista ja vaeltelevat myös eläimiä laitumilta. Lisäksi poro on rikkaiden etuoikeus. ”Olet köyhä mies, jos sinulla ei ole tätä eläintä!” Lukee pohjoisten kansojen sääntö.
Elämä vankeudessa
Vankeudessa pidetty poro muuttuu kesykemmäksi, mutta silti ei ole sen arvoistaunohda, että tämä on villieläin. Jopa sellainen arkinen menetelmä kuin lypsäminen on mahdollista vasta pitkän ja väsyttävän kalastuksen jälkeen naaraspuhelimen lassoilla. Villi poro pyrkii näyttämään ylpeän "minä": se on syytä hieman heikentää valppautta, koska kotieläimestä tulee luonnonvarainen komea!