1900-luvun arkkitehtuuri: arkkitehtoninen modernismi

Каждая эпоха в истории представлена грандиозными rakennuksia, se on 1900-luvun arkkitehtuuri, jolle on tunnusomaista se, että se on saavuttanut täysin uudet korkeudet - huiman pilvenpiirtäjien ja innovatiivisten suunnittelurakenteiden välillä. Se alkoi 1900-luvun vaihteessa yhdellä ensimmäisistä jugendtunnelman mukaisista suuntauksista, jossa funktionalismi yhdistettiin esteettisiin ihanteisiin, mutta torjui klassiset käskyt. Hän yritti yhdistää arkkitehtisuunnittelun taustalla olevat periaatteet nopeaan teknologiseen kehitykseen ja koko yhteiskunnan nykyaikaistamiseen.

Yleensä 1900-luvun arkkitehtuuri on kattavaliike, joka toteutettiin lukuisina suunnittelukouluina, trendeinä ja moninaisina tyyleinä. Arkkitehtuurin uudistajiksi joutuneiden tärkeiden nimien joukossa ovat Le Corbusier, Ludwig Mies van der Rohe, Walter Gropius, Frank Lloyd Wright, Luis Sullivan, Oscar Niemeyer ja Alvar Aalto.

Joten ensinnäkin 1900-luvun arkkitehtuuriedustaa arkkitehtonisena modernismina tunnettu liike, joka kattaa ajan 1900-luvulta 1970-1980-luvulle (Euroopan maissa ja Venäjällä). Se sisältää useita alueita (funktionalismi ja konstruktivismi, brutalismi ja rationalismi, orgaaninen arkkitehtuuri, Bauhaus ja Art Deco, kansainvälinen tyyli), mutta niillä kaikilla on yhteiset piirteet.

Arkkitehtonisen modernismin tarkoituksena oli luodakodinsuunnittelu, joka meni klassisten ideoiden ulkopuolelle ja jonka inspiroi sijainti, tulevien rakenteiden toiminnot, ympäristö. "Muoto seuraa toimintoa" (Louis Sullivanin sanat, eli suunnitteluidean tulisi perustua suoraan rakennusobjektin toiminnalliseen tarkoitukseen). Esimerkiksi Frank Lloyd Wright tunnettiin siitä, että taloja suunniteltaessa hän keskittyi ensisijaisesti paikkaan, jonne rakennus oli tarkoitus rakentaa. Hän sanoi, että sen pitäisi olla "yhdessä maan kanssa", toisin sanoen sen tulisi muodostaa yksi kokonaisuus.

1900-luvun alun arkkitehtuuri sisältää myösSeuraavat yhdistävät ominaisuudet edellä mainituilla alueilla ovat uusimpien teknisesti edistyneiden rakennusmateriaalien (esimerkiksi teräsbetonin) käyttö, koristeellisten yksityiskohtien puuttuminen, toisin sanoen historiallisia muistelmia talojen ulkonäössä, joiden pitäisi olla on yksinkertaiset selkeät muodot.

1900-luvun arkkitehtuuri Venäjällä popularisoitiin vuonnakonstruktivismin muoto, joka kukoisti erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla. Konstruktivismi yhdisti edistyneen tekniikan ja uuden estetiikan rakenteilla olevan valtion kommunistiseen filosofiaan ja sosiaalisiin tavoitteisiin. Yksi liikkeen perustajista on Konstantin Melnikov, joka suunnitteli Moskovan kuuluisan Melnikov-talon, joka on konstruktivismin ja Neuvostoliiton avantgarden symboli yleensä. Vaikka liike jakautui useisiin kilpaileviin kouluihin, sen olemassaolon aikana rakennettiin monia merkittäviä rakennuksia, kunnes se putosi Neuvostoliiton johtajien suosiossa noin vuonna 1932. Mutta konstruktivistisia vaikutuksia löytyy myös myöhemmästä Neuvostoliiton arkkitehtuurista.

1900-luvun alusta lähtien 1900-luvun arkkitehtuurikokee tiettyjä vaikeuksia rakenteellisissa järjestelmissä (palvelut, energia, tekniikka), tulee monitieteinen ja erikoistunut kullekin yksittäiselle projektityypille. Lisäksi arkkitehti-ammatti jakautui arkkitehti-suunnittelijaksi ja suunnittelijaksi varmistaen, että tuleva rakennustyömaa täyttää kaikki tarvittavat tekniset standardit. Mutta tietysti tärkein ja hallitseva ongelma, joka näkyy syvästi modernissa arkkitehtuurissa, on sen kestävyys ympäristössä.