Kaunis, huoleton ja hauska aika onlapsuuden. Ehkä hän on elämän paras. Äiti ja isä ovat nuoria ja kauniita, isovanhemmat ovat lähellä, ja kaikki ovat valmiita laulamaan, tanssimaan, piirtämään ja leikkimään lasten kanssa. Vain lapset voivat nauraa niin äänekkäästi ja tartuttavasti. Heidän silmänsä loistavat onnellisuudesta, ja mitä et voi tehdä lisätäksesi tätä onnea. Yleensä tarvitaan vähän - vain vilpittömästi rakastaa, suojata ja olla lähellä.
Lapset ovat levottomia ja liikkuvia, aktiivisia ja luovia.Heidän energia roiskuttaa reunan yli. Heillä ei ole väliä kuinka he saavat tanssin tai kappaleen, jos he haluavat ja pitävät siitä, he laulavat ja tanssivat, riippumatta siitä. Jopa päiväkodissa, musiikin johtaja ja koreografi tai kasvattaja oppivat pienten ankanpoikien tanssin lasten kanssa. Laulu houkuttelee lapsia kuohuviinilla soitollaan, ja he kopioivat mielellään tanssi-ankanpoikia. Käsien ja vartalojen liikkeet, loputon järistykset ja ilkikurinen nauru luovat juhlallisen tunnelman mistä tahansa säästä.
"Pieni ankanpoikien tanssi" syntyi sveitsissäDavos viime vuosisadan 50-luvulla. Sen on luonut kuuluisa muusikko Thomas Werner, sveitsiläinen kansallisuudestaan. Hän on erikoistunut harmonikkasoittoon ja harmonikkaan. Tanssin perusajatus kuuluu myös hänelle. Ja sitten se alkoi ... Ja sitten se kehräisi ...
Tämän tanssin suorittamisen tekniikka on yksinkertainen.Liikkeet ovat suoraviivaisia. Pienten ankanpoikien tanssi on helppoa ja hauskaa. Sanoitukset ovat melko pitkiä ja tekevät yleensä seuraavat liikkeet: Jokaisesta kahdesta rivistä sinun on ensin puristettava käteni ja heilutettava kyynärpääsi jäljittelemällä siipiä. Sitten kyykky ja lantion pyöriminen häntäliikkeiden jäljitelmänä. Seuraavaksi sinun täytyy nousta ylös ja taputtaa käsiäsi. Koko kappaleen soiton ajan saadaan neljä toistoa jokaisesta liikkeen sarjasta. Kuorossa tehdään pieni hengähdystauko, jonka aikana kädet levitetään toisistaan joutsenen lennon jäljittämiseksi. Tämän liikkeen pääideana on ruma ankanpoikanen muutos kauniiksi joutseneksi.