Yksittäisten yrittäjien verotus,erikoistunut tavaroiden vähittäismyyntiin kauppakeskuksissa, joiden pinta-ala on enintään 150 m2, sekä ei-paikallaan olevilla esineillä, tapahtuu UTII-järjestelmän mukaisesti. Samanaikaisesti vähittäiskaupan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä ei saisi ylittää 100 henkilöä.
Vero lasketaan jokaiselta vuosineljännekseltäseuraava kaava: S * B * K1 * K2 * 15%, missä S on myyntialue; B - peruskannattavuus, jonka arvo on lailla vahvistettu; K1, K2 - kertoimet, myös säädöksillä.
Yksityishenkilöiden verotuksen piirteetEi-kiinteiden esineiden kautta kauppaa käyvät yrittäjät ovat laskemassa UTII: tä. Mobiilikaupassa vero lasketaan seuraavasti: (R1 + R2 + R3) * B * K1 * K2 * 15%,
jossa R1 on vuosineljänneksen ensimmäisen kuukauden työntekijöiden keskimääräinen lukumäärä, mukaan lukien yrittäjä; R2 - toisen kuukauden ajan; R3 - kolmantena kuukautena; B - kannattavuus; K1, K2 - kertoimet.
Kiinteillä ja ei-paikalla sijaitsevilla kauppapaikoilla, joiden pinta-ala on alle 5 m2, tarjotaan seuraava laskentamenetelmä: (N1 + N2 + N3) * B * K1 * K2 * 15%,
missä N1 on kaupankäyntipaikkojen lukumäärä vuosineljänneksen ensimmäisen kuukauden aikana; N2 - toisen kuukauden ajan; N3 - kolmantena kuukautena; B - kannattavuus; K1, K2 - kertoimet.
Yksittäisten yrittäjien verotusUTII-järjestelmän mukaan se ei riipu myyntipisteiden tuloista eikä vaadi kustannusten vahvistamista. Menestyvien verotarkastusten varmistamiseksi on otettava huomioon seuraavat seikat:
1. Toiminnan tyypin määritelmä.Ostokset voivat olla paitsi yksityishenkilöitä myös kaupallisia yksiköitä, jotka ostavat tavaroita yritystarkoituksiin. Siksi käytännössä tukku- ja vähittäiskaupan erottelussa on usein ongelmia. Venäjän federaation siviililain mukaan tärkein ero tällaisten kauppojen välillä on ostotarkoitus, vähittäiskauppa on tavaroiden myynti henkilökohtaiseen käyttöön. Verolaki ei sitä vastoin aseta yksittäiselle yrittäjälle velvollisuutta selvittää asiakkaalta ostettujen tavaroiden jatko kohtalo määrittämällä vähittäismyyntikriteerillä vain vähittäiskaupan kohteiden tyyppi ja koko. Jotta yksittäisten yrittäjien verotus UTII-järjestelmässä olisi täysin perusteltua eikä aiheuta epäilyjä veroviranomaisten keskuudessa, suositellaan, että yritysasiakkaat tekevät vähittäismyynti- ja ostotapahtumia. Maksut voidaan suorittaa käteisellä tai muulla kuin käteisellä (valtiovarainministeriön kirje nro 03-11-04 / 3/20, 18.1.2006).
2.Kauppa-alueen koon vahvistavien asiakirjojen tallentaminen. Verotarkastusten aikana yleisin ongelma on UTII: n lisämaksu, joka johtuu siitä, että yrittäjä on aliarvioinut myyntitilan koon. Jos kauppaan käytetään osaa myymälästä, jolla ei ole selkeitä rajoja, niin riittää, että ylläpidetään vuokrasopimusta kolme vuotta nykyistä ennen sitä, mikä heijastaa kaikkia osaston laajennuksia ja vähennyksiä. Jos tavaroiden myynti tapahtuu erillisen huoneen kautta, UTII-ilmoituksessa ilmoitetun alueen on oltava kaupan selitys- ja muiden varastositteiden mukainen. On syytä korostaa, että yksittäisten yrittäjien verotus tapahtuu vain kauppalakien pinta-alan perusteella, varastoja, hallintovirastoja ja muita kodinhoitohuoneita ei oteta huomioon veroa laskettaessa.
Yrittäjät, jotka eivät ole oikeutettuja käyttämään UTII: tävahvistettujen rajoitusten ylittämisen vuoksi olisi käytettävä muita verojärjestelmiä: perus- tai yksinkertaistettuja. Mutta käytännössä suurten vähittäiskauppaketjujen tai kauppojen, joiden pinta-ala on yli 150 m2, omistajat rekisteröivät pisteitä eri yrittäjille UTII: lle perustetun kehyksen puitteissa säilyttäen siten oikeuden maksaa tämä vero ja vähentää yrityksen kustannuksia.
