Venäjän federaation verolaki määrääAsiantuntijat ovat velvollisia toimittamaan selvitykset valvontaviranomaiselle, jos asiaa koskevassa lainsäädännössä niin säädetään. Maksaja lähettää asiakirjat rekisteröintipaikan tarkastuslaitokselle. Verolaki määrää vastuun ilmoituksen jättämisestä.
Yleistä raportoinnista
Selvitys on kirjallinen lausuntomaksajalle verotuksen kohteista, saaduista tuloista ja aiheutuneista kuluista. Tässä asiakirjassa aihe ilmoittaa myös tiedot varojen lähteistä, etuuksista, perusteesta, lasketusta talousarvion pakollisen maksun määrästä tai muista tiedoista, jotka toimivat maksun laskennan ja maksamisen perustana. Tämä täsmennys on esitetty 11 artiklassa. 80 NK. Venäjän federaation verolaki edellyttää raporttien toimittamista jokaisesta talousarvioon vähennettävästä maksusta, ellei laissa toisin säädetä.
Taide. 119 NK
Kohdan mukaisesti.80 §:n 6 §:n 6 momentin mukaan ilmoitus on annettava veroviranomaiselle laissa säädetyissä määräajoissa. Tämän ohjeen noudattamatta jättäminen on rikkomus. Ilmoituksen ajoissa toimittamatta jättämisestä, art. 119 NK. On pidettävä mielessä, että kertyneen maksumäärän maksaminen talousarvioon ei vapauta kohdetta rangaistuksesta määrätyn menettelyn noudattamatta jättämisestä. Tämä tarkoittaa, että jos laskennallinen maksu palautetaan, seuraamus ei määritetä vähimmäismäärää. Sen arvo lasketaan raportissa mainitun pakollisen maksun määrän perusteella.
Millaisia sakkoja verovirasto määrää yhteisöille?
Seuraamukset maksajille, jotka rikkovat toimitusmenettelyäRaportoinnista valvontaelimelle säädetään 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa. 119. Sakko veroilmoituksen jättämisestä tutkittavan rekisteröintipaikalla on 5 % asiakirjassa ilmoitetusta talousarvioon vähennettävän (lisättävän) maksun määrästä. Kertymä suoritetaan jokaiselta täydeltä tai osakuukaudelta raportointiajankohdasta lukien. Tässä tapauksessa sakko veroilmoituksen jättämisestä ei voi olla suurempi kuin 30 % lasketusta maksusta, mutta vähintään 100 ruplaa. Tätä menettelyä pidetään yleisenä kaikille maksajille. Taide. Verolain 119 §:ssä säädetään myös tiukennetuista seuraamuksista ilmoitusmenettelyn rikkomisesta. Erityisesti veroilmoituksen sakko voi olla 30 % maksun määrästä, jos yhteisö ei ole toimittanut asiakirjoja yli 180 päivään. laissa säädetystä päivästä alkaen. Lisäksi häneltä veloitetaan 181. päivästä alkaen jokaiselta kuukaudelta (epätäydellinen tai täysi) 10 % raportissa ilmoitetusta maksusta.
vivahteet
Rahallinen sakko veron maksamatta jättämisestäilmoitukset ajoissa, jos pakollisen maksun määrä on laskettu väärin, määräytyy maksettavan mukaan, eikä raportoinnissa ole virheellisesti ilmoitettu. Tutkittavan tulee myös muistaa, että jos maksun suuruus laskelmien mukaan on nolla, tutkittavalla on edelleen velvollisuus toimittaa asiakirjoja. Korkeimman välimiesoikeuden puheenjohtajiston tiedotuskirjeessä nro 71 vuodelta 2003 todetaan, että maksajan poissaolo maksettavan summan tietyn ajanjakson lopussa ei sinänsä vapauta häntä tarpeesta laatia ja toimittaa raportteja . Näin ollen sakko veroilmoituksen jättämisestä määräytyy laskennan tuloksista riippumatta.
Raskauttavat olosuhteet
Käytännössä herää usein kysymys -Onko valvontaelimellä oikeus korottaa sakon määrää, jos ilmoitusmenettelyä rikotaan toistuvasti? Vastaus siihen sisältyy 2 artiklan 2 kohdassa. 112. Siinä sanotaan, että pykälän 4 momentissa säädettyjen olosuhteiden vallitessa. 114, sakko veroilmoituksen jättämisestä korotetaan 100 %. Artiklan 2 kohdassa 112:ssa todetaan raskauttava seikka - rikkomuksen tekeminen sellaisen henkilön toimesta, jolle on aiemmin määrätty seuraamuksia vastaavasta rikoksesta. Tämän normin 3 momentissa on merkintä vastuuseen saamisen vanhentumisajasta. Näin ollen kaksinkertainen määrä voidaan periä takaisin, jos 12 kuukautta ei ole kulunut ensimmäisestä rangaistuksesta. Vastuuta raskauttavat tai lieventävät olosuhteet määrää veroviranomainen tai tuomioistuin ja ne otetaan huomioon seuraamuksia sovellettaessa. Näin ollen valvontaelimellä on edellä olevan mukaisesti oikeus periä takaisin kaksinkertainen määrä.
Rikkomusten erottelu
Usein herää kysymys laillisuudestamäärätään rahasakko maksujen toimittamatta jättämisestä, ei arvonlisäveroilmoituksen tai muun pakollisen vähennyksen jättämisestä. On huomattava, että seuraamusten soveltamismenettely tällaisissa tapauksissa vaihtelee. Toimitusmenettelystä ja maksujen lähettämisen tavoitepäivämäärästä, säännöistä ja täyttötavasta määrätään pykälässä. 80 NK. Sama artikla koskee ilmoitusta. Nämä käsitteet eivät kuitenkaan ole identtisiä. Jos asiakirjassa ei ole merkkejä julistuksesta, rangaistuksen soveltaminen Art. 119 on laitonta. Tässä tapauksessa Art. 126. Siinä sanotaan, että yhteisölle, joka ei ole toimittanut verolaissa ja säädöksissä tarkoitettuja asiakirjoja tai muita tietoja, määrätään 50 ruplan suuruinen rahasakko. jokaiselle asiakirjalle.
Korkeimman välimiesoikeuden puheenjohtajiston selitykset
P-kirjaimessa.Kirjeen nro 71 15 kohdassa todetaan, että organisaatiolta ei voida periä sakkoa arvonlisäveroilmoituksen tai muun maksun jättämisestä, jos tiettyä maksua koskevassa lainsäädännössä erotetaan raportoinnin ja laskennan käsitteet. Vastaava selitys on annettu puheenjohtajiston päätöksessä nro 15356/04. Siinä sanotaan, että maksua arvioitaessa on sen nimestä riippumatta otettava huomioon laissa säädetyt maksun ja veron käsitteet. Katsotaanpa esimerkkiä. Tuomioistuimessa käsiteltiin tapausta, jossa organisaatio ei toimittanut ilmoitusta (selvitystä) arvopaperikaupoista. Osakkeiden vaihtoon liittyvät maksut toimivat pohjimmiltaan palkkiona. Toisin sanoen nämä ovat maksuja, joiden maksaminen on yksi edellytyksistä valtion virastoille suorittaa oikeustoimia tämän organisaation suhteen. Erityisesti puhumme tiettyjen oikeuksien myöntämisestä tai lisenssien (lupien) myöntämisestä. Maksu on siis luonteeltaan emissiopalkkio arvopaperikaupoista. Ilmoituksen (laskelman) jättäminen sen maksamisesta ei voi olla perusteena pykälän soveltamiselle. 119 NK.
Sähköinen lomake
Nykyinen lainsäädäntö on otettu käyttööntiettyjä muutoksia. Niiden mukaisesti määrätään tutkittavalle velvollisuus toimittaa raportit valvontaelimelle sähköisessä muodossa. Vuodesta 2007 lähtien sitä on veloitettu maksajilta, joilla on yli 250 työntekijää, ja vuodesta 2008 lähtien yli 100 henkilöä. Tämän velvollisuuden kohteet täyttävät lähettämällä asiaankuuluvat tiedot tietoliikennekanavia käyttäen. On huomattava, että jos ilmoitus (3-NDFL tai muu pakollinen maksu) ei toimiteta asianmukaisessa muodossa, voidaan soveltaa myös verolain 119 §:n mukaisia seuraamuksia. Asiaa koskevat selvitykset ovat valtiovarainministeriön kirjeessä nro 15356/04. Asiakirjassa todetaan erityisesti, että ilmoitusten (laskelmien) toimittaminen virheellisessä muodossa tai määrittelemättömällä tavalla katsotaan maksajalle asetetun velvollisuuden laiminlyönniksi.
Seuraamusten tavoitteet
On sanottava, että rahallinen rangaistustuloilmoituksen jättämättä jättäminen toimii valtion tärkeimpänä instituutiona. Sen keskeisenä tavoitteena on varmistaa viranomaisten valtuuksien toteutuminen valvoa lain vaatimusten tiukkaa noudattamista, kaikkien oikeussuhteiden toimijoiden oikeuksia ja etuja (strategisia, taloudellisia, sosiaalisia). Rahallinen takaisinperintä on eräänlainen siviilioikeudellinen vastuu yleensä ja yksilöllinen vastuu erityisesti. Määräämällä seuraamuksia rikkojille valtio varmistaa lain ja järjestyksen ylläpitämisen tietyllä sosiaalisen ja taloudellisen vuorovaikutuksen alueella.
Oikeudellisen sääntelyn erityispiirteet
On sanottava, että vallankäyttöävaltuudet asettaa vastuu verorikoksista on sen perustuslaillinen velvollisuus. Sen täytäntöönpano on mahdotonta ilman valtion valvontaa julkisten vuorovaikutusten järjestystä vahvistavien ja säätelevien sääntöjen noudattamiselle pakollisten budjettimaksujen alalla. Tätä tarkoitusta varten on olemassa instituutio, joka varmistaa asianomaisiin oikeussuhteisiin osallistuville tahoille asetettujen velvoitteiden täyttämisen.
johtopäätös
Teoksen verovelvollisuus,taloudellisen toiminnan harjoittamisella on suuri merkitys lain ja järjestyksen ylläpitämiselle maan talouselämässä. Se toimii keskeisenä oikeudellisen sääntelyn välineenä. Annettujen velvollisuuksien vastavuoroinen täyttäminen ja olemassa olevien oikeuksien toteuttaminen kaikkien verooikeudellisten suhteiden subjektien toimesta myötävaikuttavat sellaisen oikeusyhteiskunnan muodostumiseen, jossa lain ja järjestyksen perusteet ovat korkealla tasolla. Samaan aikaan velvoitteista, sekä yleisesti että tietyssä mielessä, ei pitäisi tulla maksajan rutiinitoimintaa, jonka laiminlyönnistä säädetään vain tietyistä seuraamuksista. Niistä tulisi olla hänelle välttämätön hänen perustuslaillisessa mielessään oikeuksiensa, etujensa ja vapauksiensa toteutus, jonka kautta muodostuu täysivaltainen kansalaisyhteiskunta.
