Omavaraisviljelyn aikakausi on kauan ohi, jatalous meni nopeasti yhden maan rajojen ulkopuolelle, koska eri maiden välinen kauppa tuo varsin konkreettisia etuja kaikille osallistujille. Maiden väliset taloussuhteet syntyivät hyvin kauan sitten, muinaisessa Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa käytiin aktiivista jalometallien ja käsitöiden kauppaa. Keskiajalta leimasi rikas kauppa Venetsiassa, Italiassa ja Venäjän Novgorodissa, ja vaikka sen volyymit olivat suhteellisen pieniä, sillä oli tärkeä rooli maan kehityksessä. Nykyään jokainen maailman maa alkaa menestyksekkäästi hallita pääomamarkkinoita ja niiden ominaisuuksia, minkä vuoksi maailmantalouden markkinat muodostuvat.
Maailmanmarkkinat ovat kokoelmakansainväliseen kauppaan osallistuvien eri valtioiden vuorovaikutteiset ja toisiinsa liittyvät kansalliset markkinat. Maalla, joka haluaa toteuttaa potentiaalinsa, on ehdottomasti oltava käytettävissään menetelmä, joka voi houkutella säästöjä ja lisätä niitä. Markkinataloudessa nämä vastuut kantavat pääomamarkkinat, jotka ovat monimuotoinen rakenne. Se koostuu osakemarkkinoista, kiinteistömarkkinoista ja velkamarkkinoista. Pääomamarkkinoilla, toisin kuin osakemarkkinoilla, on käytettävissään osakemarkkinoiden rahoitusinstrumentti sekä lainarahat, joilla on melko pitkä maturiteetti.
Vakuutusyhtiöt, pankit, sijoitusrahastotyrityksillä ja muilla rahoituslaitoksilla on tärkeä rooli näillä markkinoilla. Sijoittajat, joita edustavat suurten ja pienten yritysten omistajat, ovat mukana valitsemassa kannattavimpia hankkeita, koska heidän tuleva hyvinvointinsa riippuu tällaisista sijoituksista. Jos tulot eivät vain kompensoi yrityksen kustannuksia, vaan tuovat myös lisävoittoa, niin investoinnin tulos saa korkeamman arvion kuin siihen käytetyt varat. Siten paitsi sijoittajat, myös maa saavat voittoa.
Sijoittajat eivät välttämättä aina pysty päättämäänhankkeen kannattavuus ja siksi usein heidän valitsemansa yritykset osoittautuvat kannattamattomiksi. On kuitenkin myös sopimatonta luopua tällaisista hankkeista, koska silloin monet uudet ideat jäävät lunastamatta ja rohkeimmat projektit ovat yksinkertaisesti mahdottomia. Väärät investoinnit ovat hinta, jonka yhteiskunta on valmis maksamaan täysin uusien teknologioiden ja innovaatioiden käyttöönotosta. Tärkeintä on kannattamattomien hankkeiden oikea -aikainen lopettaminen, mitä pääomamarkkinat palvelevat. Valtiosta riippumattomat sijoittajat eivät tuhlaa aikaa ja rahaa kannattamattoman hankkeen tukemiseen.
Siinä tapauksessa, että investointiresurssejatulevat hallituksen käyttöön eivätkä markkinat hallitse niitä, peli saa aivan toisen käänteen. Investoinnin tuotto-odotus korvataan poliittisilla sävyillä ja investointiresurssit ohjataan poliittisille järjestöille kannattaviin hankkeisiin. Monet Länsi -Euroopan maat käyttävät erittäin kannattavasti liikepankkien luottolimiittejä maailmanlaajuisten rahapoliittisten kysymysten ratkaisemiseen. Italiassa suuren lainan ottaminen edellyttää keskuspankin lupaa, mutta voiton tavoittelussa monet pankkirakenteet ylittävät usein nämä rajat. Joissakin maissa tällaisista rikkomuksista määrätään melko kovia seuraamuksia, minkä vuoksi kansainväliset pääomamarkkinat ovat edelleen pinnalla.
Nopeasti kehittyvät pääomamarkkinat ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä kansainvälisissä taloussuhteissa, mutta samalla se on melko suuri kompastuskivi.
