Öljyn viejämaat. Suurimmat öljyviejät - luettelo

Monet öljyntuottajamaat ovat pystyneet kehittämään maitaantalouden pääresurssin toteuttamisen ansiosta. Indikaattoreiden dynaaminen kasvu olisi kuitenkin ollut mahdotonta, jos kehitysmaat eivät olisi yhdistyneet.

Öljyntuottajamaaryhmät

Ennen kuin selvität, mitkä ovat olemassaraakaöljyn tuotantoa ja sen myyntiehtoja sääntelevien organisaatioiden on ymmärrettävä, mitkä valtiot niihin kuuluvat. Öljyn pääasialliset viejät ovat siis maat, joissa öljyä tuotetaan. Samaan aikaan valtiot, jotka ovat maailman johtajia, tuottavat yli miljardi tynnyriä vuodessa.

Asiantuntijat jakavat kaikki maat useisiin ryhmiin:

- OPEC: n jäsenet

- Yhdysvallat ja Kanada;

- Pohjanmeren maat

- muut suuret valtiot.

Maailman johtajuus kuuluu ensimmäiseen ryhmään.

OPECin perustamisen historia

Kansainvälinen järjestö, joka kokoaa yhteensuurimmat öljyn viejät, joita usein kutsutaan kartelliksi. Useat maat ovat luoneet sen vakauttamaan pääraaka-aineen hinnat. Tätä organisaatiota kutsutaan OPECiksi (OPEC - Öljynviejämaiden järjestö).

Suurimmat öljyä vievät maat, jotkakuului kehitysmaihin, yhdistyi vuonna 1960. Tämä historiallinen tapahtuma tapahtui syyskuussa Bagdadissa pidetyssä konferenssissa. Aloitetta tuki viisi maata: Saudi-Arabia, Irak, Iran, Kuwait ja Venezuela. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun seitsemän suurinta kansainvälistä öljy-yhtiötä, joita kutsuttiin myös "Seitsemäksi sisareksi", laskivat yksipuolisesti öljyn ostohintoja. Loppujen lopuksi heidän arvonsa mukaan he joutuivat maksamaan vuokraa oikeudesta kehittää talletuksia ja veroja.

Mutta uudet itsenäiset valtiot halusivatvalvoa öljyntuotantoa alueellaan ja seurata resurssien hyödyntämistä. Ja kun otetaan huomioon, että 1960-luvulla tämän raaka-aineen tarjonta ylitti kysynnän, yksi OPEC: n perustamisen tavoitteista oli estää hintojen uusi lasku.

Aloittaminen

Kansainvälisen organisaation perustamisen jälkeenöljynviejämaat alkoivat liittyä siihen. Joten 1960-luvulla OPECiin liittyneiden valtioiden määrä kaksinkertaistui. Järjestöön liittyivät Indonesia, Qatar, Libya, Algeria ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Samanaikaisesti annettiin julistus öljypolitiikan lujittamiseksi. Se totesi, että mailla on oikeus ylläpitää jatkuvasti resurssejaan ja varmistaa, että niitä käytetään kehityksen edun mukaisesti.

Suurimmat öljyn viejät maailmassa 1970-luvullaotti kokonaan hallintaansa palavan nesteen tuotannon. Raaka-aineelle asetetut hinnat alkoivat riippua OPEC: n toiminnasta. Tänä aikana muut öljyä vievät maat liittyivät järjestöön. Lista laajeni 13 jäseneen, mukaan lukien Ecuador, Nigeria ja Gabon.

Tarvittavat uudistukset

1980-luvulta tuli melko vaikea ajanjakso.Tämän vuosikymmenen alussa hinnat ovat todellakin nousseet ennennäkemättömästi. Mutta vuoteen 1986 mennessä ne olivat laskeneet, ja hinnaksi oli asetettu noin 10 dollaria tynnyriltä. Tämä oli merkittävä isku, joka vaikutti kaikkiin öljynviejämaihin. OPEC onnistui vakauttamaan raaka-ainehinnat. Samanaikaisesti käytiin vuoropuhelu valtioiden kanssa, jotka eivät ole osa tätä organisaatiota. Myös OPEC: n jäsenille asetettiin öljyntuotantokiintiöt. Kartelli sopi hinnoittelumekanismista.

OPEC: n merkitys

Ymmärtää maailman öljymarkkinoiden suuntaukseton tärkeää tietää, kuinka OPEC: n vaikutus tilanteeseen on muuttunut. Joten 1970-luvun alussa osallistujamaat hallitsivat vain 2% tämän raaka-aineen kansallisesta tuotannosta. Jo vuonna 1973 osavaltiot saavuttivat, että 20 prosenttia öljyntuotannosta tuli niiden hallintaan, ja 1980-luvulle mennessä yli 86 prosenttia luonnonvarojen kokonaistuotannosta joutui niiden piiriin. Tämän vuoksi OPEC: ään liittyneistä öljynviejämaista on tullut itsenäinen hallitseva voima markkinoilla. Siihen mennessä kansainväliset yritykset olivat jo menettäneet voimansa, koska osavaltiot mahdollisuuksien mukaan kansallistivat koko öljyteollisuuden.

Yleiset suuntaukset

Mutta kaikki öljynviejämaat eivät olleeterikoistuneelle kansainväliselle järjestölle. Esimerkiksi Gabonin hallitus päätti 1990-luvulla tarpeesta lähteä OPEC: stä, samalla ajanjaksolla Ecuador keskeytti väliaikaisesti osallistumisen organisaation asioihin (vuosina 1992-2007). Venäjältä, jolla on johtava asema tämän resurssin tuotantomäärän suhteen, tuli vuonna 1998 kartellin tarkkailija.

Tällä hetkellä OPEC: n jäsenillä on yhteensä40 prosenttia maailman öljyntuotannosta. Lisäksi he omistavat 80% tämän raaka-aineen todistetuista varastoista. Organisaatio voi muuttaa vaadittavaa öljyntuotantoa osallistuvissa maissa lisäämällä tai vähentämällä sitä oman harkintansa mukaan. Samaan aikaan suurin osa tämän resurssin talletusten kehittämiseen osallistuvista valtioista työskentelee täydellä teholla.

Suurimmat viejät

Nyt OPEC: n jäseniä on 12 maata.Jotkut resurssipohjan kehittämiseen osallistuvat valtiot toimivat itsenäisesti. Esimerkiksi nämä ovat suuria öljyn viejiä kuten Venäjä ja Yhdysvallat. He eivät ole OPEC: n vaikutuksen alaisia, organisaatio ei määrää heille ehtoja tämän raaka-aineen louhimiselle ja myynnille. Mutta heidän on pakko sovittaa kartellin jäsenmaiden asettamat globaalit suuntaukset. Tällä hetkellä Venäjällä ja Yhdysvalloissa on johtava asema maailmanmarkkinoilla Saudi-Arabian ohella. Palavien nesteiden tuotantomäärän osalta kunkin valtion osuus on yli 10%.

Mutta tämä ei ole kaikki tärkeimmät öljynviejämaat. Kymmenien johtajien luettelossa on myös Kiina, Kanada, Iran, Irak, Meksiko, Kuwait, Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

Nyt yli 100 eri osavaltiossasiellä on öljyvarantoja, niissä kehitetään kenttiä. Louhittujen resurssien määrä on tietysti verrattain pieni verrattuna suurimpien öljynvientimaiden omistamiin resursseihin.

Muut organisaatiot

OPEC on merkittävin yhdistysöljyntuottajavaltiot, mutta ei ainoa. Esimerkiksi Kansainvälinen energiajärjestö perustettiin 1970-luvulla. Sen jäseniksi tuli välittömästi 26 maata. IEA ei sääntele viejien toimintaa, mutta tärkeimpiä raaka-aineiden maahantuojia. Tämän viraston tehtävänä on kehittää kriisitilanteissa tarvittavia vuorovaikutusmekanismeja. Niinpä juuri hänen kehittämänsä strategiat tekivät mahdolliseksi vähentää jonkin verran OPEC: n vaikutusta markkinoihin. IEA: n tärkeimmät suositukset olivat, että maat muodostavat öljyvarannot, kehittävät optimaaliset reitit raaka-aineiden liikkumiselle vientikiellon yhteydessä ja toteuttavat muita tarvittavia organisatorisia toimenpiteitä. Tämä on vaikuttanut siihen, että paitsi suurimmat öljyn viejät voivat nyt sanella markkinoiden olosuhteet.